Lauantaiaamun mettäkeikka, kuten aina. Tallailin esineruutua J:n tehdessä Floralle jälkeä. Flora aloitti esineillä, vietiin yhdessä kaksi esinettä sellaiseen vajaakokoiseen, himppasen rytöiseen ruutuun. Lähetin suoraan ensimmäiselle, mutta Flora lähti kuin hauki rannasta vastakkaiseen kulmaan ja toi ihanan silkkihuivin. Tästä vain kehut. Toista esinettä Flo ei sitten tuonutkaan, koska se oli ÄLLÖ. Olin unohtanut ottaa ruutuesineitä mukaan, nappasin siis vain mitä autosta sattui löytymään eli huivin ja... putkilon, jossa oli kirpakan hedelmän hajuista käsigeeliä. Ööh, just. Flora pyöri ja pyöri ruudussa aivan esineen ympärilläkin, mutta kun ei niin ei, vaikka kävin esineellä hihkumassa J:n pidellessä Floraa lähetyspaikalla. Mentiin yhdessä esineelle, ja vieläkin koira pyöri ja pyöri sen ympärillä reagoimatta siihen. Käskin vain etsiä ja etsiä. Loppujen lopuksi Flora nappasi putkilon. Juoksutin sen lähetyspaikalle, ja otin kunnon luovutuksen. Otettiin sitten leikkipalkan jälkeen paikkauksena vielä motskun vienti ja nopea, varma nosto. Pehmeän muovin pitäisi kyllä haista niin, että esine olisi pitänyt löytää. Peittikö hedelmäntuoksu sitten jotenkin esinehajun alleen niin, ettei koira tajunnut, mitä etsitään? Vai eikö se vain halunnut ottaa sitä ja sen takia pyöri sen ympärillä ja oli etsivinään? Enpä tiedä. Huono esine kuitenkin, joten Vekalle ei missään tapauksessa otettu samaa. Samantyyppinen harjoitus kuitenkin. Vekakin haki silkkihuivin nopeasti ja varmasti. Toisena esineenä oli nenäliinapaketti. Veka pyöri ja pyöri kuten Florakin äsken... ei vain löydy millään. J piteli Vekaa ja minun piti taas juosta esineelle hihkumaan, mutta en löytänyt sitä enää, vaan oli minun vuoroni pyöriä ja pyöriä etsimässä... tiesin, mihin olin sen jättänyt, mutta ei sitä näkynyt missään. Sinne jäi. Oliko Veka nostanut sen, kantanut johonkin ja pudottanut kun en hihkaissut sille mitään sen otettua esineen? Sehän jää joskus esine suussa paikalleen seisomaan, ja kun näkyvyys oli heikohko, olin ehkä toistanut etsi-käskyn, jolloin Veka oli pudottanut nessut. No, viskasin sitten taskusta Floran motskun esineeksi, tämän Veka haki hienosti.

Viestiä Veka juoksi taas neljä 50-150 metrin taivalta. Ja hyvin juoksikin. Varmat lähdöt, ei mitään ämpyilyjä, eikä mitään ääntelyä koko aikana. Sidoimme Vekan tunnusvaljaisiin merkkejä, joista tiesi sen käyneen toisella pisteellä. Hyvin siis meni. Kovin harmi, ettei ole mahdollisuutta ryhmätreeneihin osaavien opastuksella, ihan fiilispohjalta tässä mennään... en osaa treenata mitään ilman ajatusta kisoista johtotähtenä, joten kaavailin jo 2012 kautta talvitauon jälkeen, ja päätin, että Veka saa juosta viestitreenejä koko kauden ilman mitään kisapaineita.

Floran jälki oli muutaman sadan metrin pituinen, kuusi keppiä, kolme kulmaa, merkit vain kepeissä ja kulmissa. Ikää vajaa tunti. Sää oli tyyni, lämpötila juuri ja juuri plussalla yöpakkasten jälkeen. Todella, todella hyvä harjoitus kummallekin, Floralle vieras haju (tai no, mikä vieras oma isäntä nyt on, mutta kuitenkin joku muu haju kuin minun) ja minulle jäljen ajoa tietämättä tarkkaan, missä jälki menee. Janalla Flora reagoi heti jälkeen, mutta pyöri hetken ihmettelemässä sitä, lähti sitten ajamaan paljon rauhallisemmin ja tarkemmin kuin yleensä – vaikutti epävarmemmalta. Ensimmäisellä kepillä jännäsin, mitä tapahtuu, mutta Flora nosti epäröimättä kaikki kepit, tosin ne olivat kotona lojuneita, jo käytettyjä keppejä. Kulmat menivät enemmän tai vähemmän morjens. Mutta kokonaisuutena tosi hyvää työtä, ei mitään rynnimistä tai poukkoilua tänään.