Kotitreeniä taasen. Veka aloitti eteentuloilla. Joo, tuleehan se, ja tarjoaa parempaa kontaktia pää kenossa, jos ei palkka tule heti, mutta ei tiivistä ilman käsiapua. Hmf. Sitten vähän perusasentoja, nyt ihan suosiolla vasemmassa kädessä nami ja sillä ohjaus oikeaan paikkaan, ihan pienenpieni vain. Muutama otos merkkiä, johdatin namilla Vekan merkille, koska juttu ei naksulla oikein näytä kirkastuvan sille, ei se oikeasti voi poikittain siihen jäädä. Siitä kaukosille, tekniikkaa hierottiin namiohjauksella ja voi että meni hyvin, tassut aivan paikallaan. Maa-istu-maa on jo helppo. Maa-seiso-maa hahmottuu jo hyvin. Seiso-istu-seiso on vielä hakusessa. Lopuksi vielä pitkä tunnaririvi ja namien haistelu esiin. Sen jälkeen PALLO, hiukan palloteltiin.
 
Flora veti aika samaa settiä. Eteentuloissa yritin saada sitä korjaamaan vinosta suoraan. No jos se ei osaa niin AUTA, otin vinoaskelen ja pienen apuaskelen taakse niin, että Flora tuli luontevasti suoraan. Kyllä se tämän vielä tajuaa. Sitten paikallaan kääntymistä saksalaisella täyskäännöksellä. Täyskäännös on yksi näitä, joiden kanssa olen soutanut ja huovannut. Tokossahan sen voisi tehdä siitä, mistä aita on matalin, ja kääntyä aina oikean kautta, mutta pk-tottista varten on kuitenkin opeteltava täyskäännös vasemmalle. Mielelläni tekisin sen siksi aina vasemmalle, niin se olisi helpompi itselle muistaa ja sitä oikeasti tulisi harjoiteltua kunnolla eikä vain rykäistyä jotain kasaan viikkoa ennen pk-koetta. Veka tekee ehdottomasti saksalaisen. Floran kanssa aloin jossain vaiheessa kääntyä siten, että koira pysyy sivulla, mutta totuus on, etten saa sitä harjoiteltua valmiiksi, joten nyt tämä täyskäännös on sellainen epämääräinen kohellus. Koen saksalaisen kuitenkin helpommaksi, joten Florakin saa alkaa tehdä sen.
 
Siitä kaukosille, nyt Florakin oli jotenkin paremmin kuulolla eikä säätänyt niin kamalasti. Maa-istu-maa on helppo, maa-seiso-maa menee kyllä hissinä, mutta eipä ne tassut ihan aina aivan paikallaan pysy. Seiso-istu-seisossa Flora tuppaa peruuttamaan reilusti, annankohan ihan överin käsiohjauksen tässä? Vai onko tämä taas joku paimenkoirien juttu. Luin huippubortsujen blogeja, heilläkin oli peruuttamisongelmaa perinteisen etenemisongelman sijasta. Kaukojen jälkeen Florakin nuuski namit tunnaririvistä. Tässä olikin jo tullut niin paljon asiaa ja rasittavaa aivotyötä, ettei Flora jaksanut enää leikkiä kun olisin ottanut pienet loppuleikit.
 
Olen lueskellut paljon koirablogeja viime aikoina, ja muiden esimerkkiä seuraten nyt vähän ihkutusta eli minulla on IHANAT koirat. Oikeesti. Veka on niin asiallinen jätkä, jonka kanssa ei tarvitse koskaan hävetä, se osaa ja tekee ja yrittää aina parhaansa. Se on niin ihana, että joku kaunis päivä siitä tulee agivalio :) Flora on niin täpäkkä tyttö ja niin raivona aina tekemässä mitä vaan, ja se on niin fiksu, että siitä tulee vielä tokovalio :) Siksi ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu käydä näyttelyssä vonkaamassa joltain kiltiltä tuomarilta tötterökorvalle ja täplähyeenalle H! Lisää ensi vuoden suunnitelmista tuonnempana.