Keskiviikkona Vekan kanssa Tallille, Flora jäi kotiin pohtimaan juoksujaan. Laukattiin paikalle kiireessä ilman minkäännäköistä treenisuunnitelmaa...
 
Nouto. Veka ei taaskaan lähtenyt ensimmäisellä käskyllä. En halua opettaa koiraa siihen, että käskyjä vaan toistellaan, kunnes loppujen lopuksi jossain vaiheessa nostat ahterisi maasta. Ei lähtenyt käskyllä, sanoin höpsis ja hain itse kapulan pois. No tästähän Veka lässähti aivan, eikä sillä ollut aikomustakaan enää lähteä kapulan perään millään käskyllä. Pakko keksiä jotain muuta. Menin kapulalle, mutta heitinkin sen itseni ja koiran väliin ja hihkaisin nouda! Nyt Veka yllättyi ja lähti epähuomiossa heti liikkeelle, toi kapulan kivasti. Mutta sivulta ei lähde. Hain kapulan ja hetsasin koiraa sillä kunnolla, heitin ja hihkaisin lennossa nouda! No tokihan hän tämän noutaa. Mutta sivulta istumasta EN LÄHDE. Enpä tiedä, mitä tälle tekisi.
 
Perusasentoja uudella käskyllä ja takaa kiertämällä. Veka on jumittanut tiukasti vasemman käden ohjausliikkeeseen, mutta näin pystyn pitämään vasemman käden poissa pelistä ja antamaan vain oikealla pienen avustuksen, jolla Veka lähtee kiertämään. Tällaisenaan ihan ok, mutta jos pitää tulla perusasentoon jossain muussa kuin perusasentoharjoituksen yhteydessä, paikka on aaaivan missä sattuu. Tätähän on treenattu vasta kaksi vuotta, ei voi pieni koira ymmärtää.
 
Luoksetulo. Sama juttu kuin noudossa, ensimmäisellä käskyllä ei lähdetä ja piste. Vekaa on luoksetulossa aina ollut tosi vaikeaa saada liikkeelle, istuu lähtöpaikalla kuin tatti. Turvauduin inhoamaani tuplakäskyyn ja heitin pallon heti, kun lähti. No, stoppeja on ainakin todella helppo tehdä kun koira odottaa koko ajan, koska saa pysähtyä... eli teki hyvän stopin. Yksi stoppi ja pallo, yksi vauhtiluoksetulo, yksi stoppi ja luoksetulo loppuun asti, yksi vauhtiluoksetulo. Enempää ei missään tapauksessa kannata tehdä tai Veka lähtee heti lähdöstä matalana hiipien tulemaan pallon ilmestymistä vaanimaan. Mutta millä sen saisi lähtemään heti?
 
Avon kaukot. Yllättäen lisää jumitusta. Mikähän sai kuvittelemaan, että koira kaukoissa liikkuisi kun se ei liiku edes luoksetulossa? Tehtiin parin askelen matkalta niin, että heittelin nameja koiralle yhden, kahden tai kolmen vaihdon jälkeen. Ensimmäinen ylösnousu on työn ja tuskan takana, sitten koira valahtaa heti takaisin maahan, loput vaihdot kyllä onnistuvat ensimmäisellä käskyllä. Kannattaako tässäkään opettaa koiralle, että huutelen käskyä niin monta kertaa, että se vihdoin viimein nousee? Kävin pari kertaa nostamassa kauluskarvoista Vekan ylös. Saiko tämä sen nousemaan juohevammin? Öö... ei. Namipalkka ei riitä, joten Vekan takana oli Ikean pehmojalkapallo. Paikallaan kököttävä pallo on kuitenkin sekin epäkiinnostava. Hain pallon itselleni, palkkasin heittämällä pallon Vekan taakse. Johan tuli koiraan vauhtia, nousi hienosti ensimmäisellä käskyllä kun oli saatu yksi ensimmäisellä käskyllä nousu ja pallonheittopalkkaus lyhyeltä matkalta kovin innostamalla. Huh huh, onneksi tähän ainakin saatiin onnistumisia.
 
Avoimen luokan hypyssä sentään ei ollut mitään ongelmaa.
 
Kenttä oli täynnä esteitä, joten ei muuta kuin agiliitämään. Puomia ei harmikseni ollut, mutta hyväpitoinen kumirouhe-A oli, joten sen alastulolle namialusta. Tälle matta-A:lle Veka pysähtyy ilman mitään ämpyilyä, ja lähtee vasta käskyllä. Ihan mahtavaa, että alastulokontakteissa alkaa olla joku tolkku. Ylösmenot vedetään edelleen tuurilla. Juoksenneltiin siis ilman kummempaa ratasuunnitelmaa hyppyjä ja putkia ja A. Kivaa oli!
 
Loppuun minuutin piilopaikkamakuu. Ei muuta ongelmaa kuin AINA se perusasentoon varastaminen. No, sitä saa, mitä vahvistaa. Takaisin maahan, otin takapalkkapurkista pannaria ja palkkailin Vekaa maahan ennen kuin se ehti nousta. Sitä. Saa. Mitä. Vahvistaa. Muista!
 
Kotona vielä molemmille yhden verilätyn verran istu-maahan-istu-kaukoja nameja koiran taa heitellen. Veka teki tosi hienosti! Ei mitään jumitusta tai etenemistä, olin muutaman askelen päässä. Mutta Flora, voi hyvä ihme. Ei toimi. Seisoin koiran edessä, kauhea häsääminen ja pomppiminen namikäden ympärillä. Pitää panna ensi kerralla takapalkka ja näyttää, ettei käsissä ole mitään.