Tiistaina Flora pääsi Tallille, Veka jäi kotiin lepäilemään.
 
Heti vaan perusasento ja seuraamiseen, ihan pikku pätkä. Käännös oikeaan ja täyskäännös, Flora lähti käännöksissä ihan kahville. Mutta seuraaminen ei ollut päivän teema, vain alustus höyryjenpäästelyleikille.
 
Riehumisen jälkeen aloin naksuttaa Floralle ruutua. Kävin matkalla Tallille hakemassa tokotarvikkeita, joten nyt on tötsiä, kapuloita ja ruutunauha. Ostin myös uuden naksuttimen, jossa on mukavampi ääni. Asemoin ruudun ja menin seisomaan metrin päähän siitä. Florahan loikkasi perusasentoon, kuten aina kun jään paikalleni seisomaan. No nyt ei haettu sitä, osoitin koiralle ruutua. Merkkiä harjoitellut Flora tarjosi tietysti kulmamerkin takana seisomista, joten otin nyt kulmamerkit pois, ettei jumituttu niihin. Kriteeriä olisi vähän voinut miettiä etukäteen, mutta aina kun sitä miettii, suunnitelmia joutuu kuitenkin rukkaamaan lennossa. Nyt Flora tarjosi kahdeksikon juoksemista ruudun etukulmien ympäri. Naksautin sen kaikkien tassujen ollessa ruudun sisäpuolella. Se tarjosi myös ruutunauhan päällä seisomista, ei kelpaa. Ylipäänsä se juoksenteli sinne tänne, joten oli kohtuullisen helppo naksauttaa sen ollessa kokonaan ruudussa. Loppua kohti se muutaman kerran oikeasti pysähtyi seisomaan ruutuun ja otti katsekontaktin, joten tästä saatiin muutama oikein hyvä toisto ja kiitos hei ruutu. Loppuun leikit.
 
Sitten hyppelyä. Floraa pitäisi harjoittaa arvioimaan etäisyyksiä, korkeuksia, vauhtia, ponnistuspaikkaa. Kentällä oli sopivasti esteitä, joten otin matalia hyppyjä erilaisina parin-kolmen hypyn sarjoina, joissa oli aina joku käännös. Muutama putkikin väliin. Flora vetää kaikista esteistä hirveät kiepit, ja niin se toki nytkin ryntäili huutaen ja selkäharja pystyssä pitkin kenttää. Mitä enemmän viilipytty-Vekan kanssa tekee, sitä höyrypäisemmältä Flora tuntuu... en tiedä, mikä sitä esteissä kuumentaa niin kovin. Kehuin vain iloisesti enkä edes kieltänyt, vaikka se kiersi hyppyjä ja karkasi palkalle (kananugettien paloja), koska kaikki komentaminen vain kuumentaa Floraa lisää. Hyvin se hyppäsi kaikki esteet, kun sen vain sai kuulolle ja suorittamaan. Tosin rimatkin olivat vain 30–50 sentissä. Lopuksi taas leikit jännityksen purkamiseksi.
 
Puomin kontakti. Namialusta alastulolla, tarkoituksena naksuttaa ja palkkailla alastulolle koiran pysähdyttyä. Heh heh. Flora haukkui pää punaisena puomille, juoksi täysiä loppuun ja lotaisi namit vauhdissa hypätessä maahan. Pari kertaa ehdin ajoissa alastulolle ennen kuin Flora karkasi. Pienet leikit päälle.
 
Loppuun tietysti paikkamakuu, aika loppui ja ehdin vain puoleksi minuutiksi aidan taa piiloon. Flora varasti perusasentoon, joten käskin uudestaan maahan ja kävin vähän matkan päässä, toisella yrityksellä ei varastanut, vapautin takapalkalle suoraan maasta.
 
Kotimatkalla oli pakko hakea suklaata oman viretilan laskemiseen. Flora taitaa unohtaa agit. Kun se ei kuitenkaan ole sen päälaji, en jaksa alkaa vääntämällä vääntää koiraa hallintaan ja kuulolle sen vetäessä tuhannen kiepit heti kun tulee esteitä vastaan. Ihan sama, miten nopea se olisi, jos se ryntäilee ja höyryää radalla, kun vielä loukkaantumisriski on tällöin ihan todellinen. Vekan kanssa tällaisia ongelmia ei ole, ohjeistamispäällikkö Veka huolehtii tilannenopeuksista ja turvaväleistä. Se käyttäisi varmaan turvakypärää, jos sellaista tarjottaisiin. Sitten taas ruutua (tai mitä vaan) naksuttaessa Flora on ihan hiljaa, keskittyy ja tekee nätisti. Tokoliikkeiden rauhallinen hinkkaaminen runsain namipalkoin ja järki päässä on Floralle erinomainen harrastus jäljen rinnalle. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että hyppyharjoittelua on pk-hyppynoutoa varten tehtävä.