Flora oksensi perjantaiaamuna koko torstai-illan ruokansa. Samoin oli käynyt keskiviikon ruoan, ja vatsa oli ollut vetelänä jo useamman päivän. Flora ei ollut sairaan oloinen, vain vähän nuutunut, mutta eihän jatkuva oksentelu käy laatuun, joten lähdettiin eläinlääkäriin. Floralla ei ollut kuumetta, se ei aristanut vatsaa, ja veren tulehdusarvot olivat ok. Eläinlääkäri totesi suoliston olevan ärtynyt tuntemattomasta syystä, joten oireenmukaisella tukihoidolla lähdettiin etenemään. Koira oli vähän kuivunut, joten se sai nestettä ihon alle, ja se sai myös pahoinvoinninestolääkkeen. Kotona sitten närästyslääkettä, Inupekt Fortea sekä pieniä määriä mietoa ruokaa suoliston tasapainottamiseen.
 
Tämä tietysti sotki treenikuviot kun potilaalle ei voi antaa tavallisia ruokapalkkoja. Perjantaina ei tehty muuta kuin keiteltiin riisiä ja kanaa sekä kerrottiin järkyttyneelle koiralle, että valitettavasti ei enempää sapuskaa ole tulossa. Lauantaina tehtiin vain pienesti maastoa. Vekalle tehtiin viestitreeni lähimetsässä takapihan aidan takana, ja koska virkkuna seitsemältä touhottamaan herännyt Flora oli kovin lähdössä mukaan, otettiin molemmille esineruutu. Tällaisia treenejä ei kyllä oikeasti voi rivarissa tehdä lauantaiaamuna... kumpikin koira huutaa kuin hinaaja jäädessään kotiin toisen lähtiessä treenivermeissä metsään.
 
Veka juoksi ensimmäisen noin sadan metrin viestietapin hienosti. Siirryin ensimmäisen lähetyksen jälkeen noin sata metriä eteenpäin metsään. Toisen etapin B-pisteelle paluun Veka juoksi myös hyvin. Palloteltiin ja otettiin pieni rauhoittuminen ennen toista lähetystä. Sitten tuli ongelma. Veka kääntyi noin kymmenen metrin päässä ja tuli takaisin. Hetsaus ja uusi lähetys. Veka kääntyi takaisin parinkymmenen metrin päässä. Vielä yksi lähetys. Koira katosi metsän siimekseen. Siirryin heikon lähdön takia vain parikymmentä metriä edemmäs. Jonkin ajan päästä alkoi kuulua rytinää ja Veka rymisteli näkyviin. Leikki pallolla, mutta jotenkin poissaolevan oloisena. Kävi lorottamassa isot pissat ja lähti nuuskimaan jotain, vissiin taas naapuritalon koirilla juoksuja. Kielsin pissojen ryystämiset, lähdettiin A-pisteelle.
 
Esinetreeniksi Vekalle tehtiin pallon vienti näkönä, vein aika kauas ja huutelin esineen kanssa. Veka haki sen tietysti hienosti. Menin vaihtamaan koiraa, mies jäi tallaamaan Floralle ruutua: pitkä ja kapea kaistele, kolme esinettä takarajan tuntumassa. Flora lähti aika huonosti ja alkoi heti jäljestää poikittaistallauksia. Jäljesteli aikansa, noukki ja toi esineen. Nätti luovutus, pönötin taas hiljaa koiraan katsomatta. Palkaksi vain kehut ja esineen heittelyä. Sitten uusi lähetys, aika sama juttu eli heikohko lähtö, jäljestelyä sinne tänne, ja Flora käppäili jopa takaisin ilman esinettä. Lähetin vielä, nyt eteni tarpeeksi taakse ja löysi esineen. Luovutus taas ok – ihanaa, että tällä patsastelulla on saatu esineiden syljeskely loppumaan! Tästä taisteluleikkipalkka, en lähettänyt kolmannelle esineelle, koska sain tietää sen olevan ison kiven päällä ja arvasin, ettei Flora sitä löydä. Mentiin leikkien yhdessä esineen lähelle, parin metrin päässä osoitin suuntaa ja käskin etsiä, Floran pää pyöri kuin pöllöllä, mutta esine löytyi heti.
 
Illalla lähdettiin vielä Vekan kanssa Tallille höntsäilemään ja jätettiin Flora kotiin puputtamaan keitettyä kanaa ja riisiä. Ei oikein ollut suunnitelmaa, ja sen kyllä huomasi. Lämpättiin alkuun pallo-kapula-noudolla. Viimeiseksi nouto koko liikkeenä, hienosti, mitä nyt eteentulo jää vähän kauas eikä ehkä ihan suoraan. Mutta en valita! Koska Veka tuo nyt kapulan iloisesti eikä sen näköisenä, että sitä piestään kapulalla aamuin illoin.
 
Ohjatun noudon suuntia. Johdattelin koiran merkille, kävin taas molemmilla kipoilla kolmen metrin päässä ja panin nakkia toiseen. Ensin kolme kertaa oikealle, ei mitään ongelmaa. Sitten vasemmalle, oho, koira ämpyili hetken ja lähti oikealle. Vasen meni jakeluun vasta kolmannella yrittämällä.
 
Avoimen luokan hyppy. Tässä aivopieru à la Veka :D Koira teki takaakierron?! Eikä vain yhtä vaan monta. Ei tässä ennen ole mitään ongelmaa ollut. Onnistumisia saatiin kun menin ihan esteen eteen niin että Veka hyppäsi vauhditta esteen yli. Mutta näin tilaa paluuhyppyyn jää kovin nihkeästi, varsinkin jos haluaa eteentulon eikä suoraan sivulle.
 
Puomilla ja A:lla suoritettiin lisää epätoivoon vaipumista kontakteilla. Otettiin vähän vauhtia, putki, hyppy, puomi. Veka loikki ylösmenoa miten sattuu. Alastulolle panin ruokakipon ja nakkia, tähän Veka pysähtyi tosi nätisti ja jopa pysyi siinä kun käppäilin ees taas, kunhan en tehnyt liian äkkinäisiä liikkeitä. Ylösmenolle panin muuripalikan, joka oli pantava aika ylös, muuten Veka loikkasi tyylikkäästi sen yli. A-esteellä myös palikka, kontaktille taidettiin osua joka kerta. Alastulolla oli kippo, mutta tähän Veka ei pysähtynyt, vaan hiipi estettä alas ja hyppäsi maahan syömään nakkia. Lopetin tähän kun en enää keksinyt mitään järkevää tekemistä kontaktien tiimoilta.
 
Loppuun vielä kahden koirakon paikkamakuu SR:n & Zinin kanssa, noin kaksi minuuttia. Menin piiloon kenttiä erottavan aidan taakse ja vakoilin Vekaa aidanraosta. Kovin oli levoton, pää pyöri kuin pöllöllä, loppua kohden alkoi vienosti piipittää ja näytti siltä, että on juuri ottamassa ritolat. Tulin piilosta sillä hetkellä kun Veka oli ihan paikallaan.