Torstaina vain kotitreeniä. Kaket ja tunnari. Kaukoissa aina samaa, Veka tekee jäyhästi hyvällä tekniikalla, Flora menee pitkin seiniä :D Mutta ajatusta on hommassa kummallakin, nyt pitäisi vähentää apuja ja edetä. Tunnarikapulan vein pihalle. Veka etsi sitä hienosti, nuuski häntä heiluen palikan esiin. Hyvä hyvä! Etäisyyttä molemmilla noin kolme-viisi metriä. Floralle panin kapulan pensaan juuren taakse ja mätin kunnolla lehtiä päälle. Flora ampaisi kiljahtaen kapulalle, sukelsi kuono edellä lehtiin ja ampaisi saman tien takaisin kapula suussa. Yritin jemmata vielä paremmin. Sama tulos. Viimeiseksi nostin kapulan aidan vieressä olevaan kivenkoloon ja tungin lehtiä päälle, mutta sinne se ampaisi ja parissa sekunnissa takaisin. Eihän se mitään piilottamista ole, koska käsien koskemat lehdet haisevat Floran nenään jo sinne viiden metrin päähän... kun muistaa, että se ilmaisee tunnin vanhalla jäljellä paljasta kiveä, johon olen laskenut käteni pariksi sekunniksi. Floralle voisi ottaa jo hajuttomat kapulat mukaan, en vain vieläkään ole saanut niitä hommatuksi.
 
Torstain iltalenkillä piti ottaa vielä pienet leikkitreenit terveysaseman parkkiksella mutta ah ja voi, se olikin varattu – teineille kessutteluun ja kaljanjuontiin. Paikalle ilmestyi vielä mopoauto tekemään kässärikäännöksiä. Miksi tupakka, viina ja pilluralli ovat aina ok, mutta koiran kanssa ei saa mennä yhtikäs mihinkään? No, me menimme koulunpihan toiselle puolelle pienelle muutaman auton hiekkaparkille ja treenailimme siinä. Veka ensin. Pallo kun vilahti niin seuraaminen oli yhtä nojaamista ja pomppimista. Pikkuaskelin teputtamalla sain sitä sen verran aisoihin, että pääsin palkkaamaan. Ainakin toinen on innokas :) Floralle seuraamista palkaten taas kerran kaikista "erikoistilanteista", sitten muutama stoppi, jotka onnistuivat kaikki! Hip huraa.
 
Perjantaina taas kaket ja tunnari ennen iltaruokaa. Kaket normisettiä. Tunnaria varten en halunnut mennä ulos. Sataa. Piilotin siis kapulaa sisällä tunnarikapulan väriseen neulepaitaan. Veka teki tätä tosi hyvin, lähti innokkaasti ja oikeasti häntä heiluen nuuski kapulan paidan kätköistä. Floran mielestä harjoitus oli vähän tyhmä, piti patistella etsimään – tarjoili paidan takana seisomista kuten merkillä, ja möyhensi paitaa sitten väkivaltaisesti. Kapula kyllä löytyi loppujen lopuksi.
 
Kostoksi pahatapaisten teinien torstai-invaasiosta otimme perjantain iltalenkillä treenit leikkikentällä, juuri siinä koirakieltomerkin vieressä :) Veka teki luoksetulon stoppeja. Lähetin sen kiertämään koripallotelineen tolppaa, siitä ensin vauhdilla muutama luoksetulo ja muutama stoppi. Yksi stoppi hyvin, toinenkin hyvin, sittenhän Veka pysähtyi itse ja jämähti siihen. Niin, näitä ei varmaan oikeasti kannata tehdä monta peräjälkeen... pallolla sitten vielä parit vauhtiluoksetulot. Flora aloitti tietysti seuraamisella, teki tosi kivaa seuraamista. Mutta liikkeestä seisomisen valmistelevassa ja juoksuseuraamisessa tuli taas jumitukset. Miksi ei voi liikkua? Jos Flora vain ennakoi stoppia, miksi sama jumitus juoksussa? Onko se voinut sekoittaa SSeuraa-käskyn juoksun alussa SStop-käskyyn ja luulee ennakoivansa stoppia? Kunpa se olisikin näin, se olisi helppo korjata kun seuraamiskäskykin on jo vaihdettu aivan eri äänteisiin. Mutta tuntuu, että joku muu angsti siellä on taustalla.
 
Lauantaiaamuna oli taas Tallilla TamSKin kisamainen tokotreeni. Olin paikalla jo ylempien luokkien koirien aikana, joten Flora joutui odottelemaan ja hengailemaan kehän laidalla tunnin, mikä oli sille todella hyvää treeniä juurikin kokeita varten. Aloitettiin paikkamakuulla, jossa Flora ennakoi sekä maahanmenon että perusasennon, muuta ongelmaa ei ollut. Näitä pitäisi muistaa karsia palkkaamalla ennen ennakointia. Yksilöliikkeinä teimme jättävät ja luoksetulon. Liikkeestä maahanmmeno oli tosi hyvä! Luoksetulossa kävelin matka riittää, käännyin ja kävelin heti takaisin palkkaamaan Floran makkaranpalalla. Sitten uusi lähtö, ja luoksetulo ihan pipariksi. Tämäkin on joku koetilannejuttu, että eteen ei vaan voi istua, Flora änki ja punki sivulle. Sitä sitten makkara-avuin yritettiin kääntää eteen. Viimeisenä liikkeestä seisominen. Ja valmistelevassa jumitus. Ei voi liikkua, eih. Kun se saatiin liikkumaan niin stoppi oli kyllä hyvä eikä loppuosassa mitään vikaa. Ulkona vielä seurauttelin vähän lelu kainalossa, tässä taas muuten hyvin, mutta juoksussa EI VOI. Juoksin karkuun, mutta Flora ei oikein edes lähtenyt perään, pääsin melkein hallin ympäri...
 
Floran lauantai ei suinkaan ollut pulkassa vielä, käytiin vain kotona hakemassa mies, Veka ja maastokamat. Esinetreeniksi tehtiin molemmille vain yksi yhdessä juosten noin viiteenkymppiin viety esine, jonka molemmat hakivat hippulat vinkuen. Veka juoksi viestiä taas neljä lyhyttä etappia. Harjoituksia tuskin kannattaa ennen talvitaukoa enää vaikeuttaa, vahvistetaan vain motivaatiota ja selvää mielikuvaa tehtävästä.
 
Olin ajatellut tallata Floralle lyhyen ja kivan jäljen. Siitä tuli 600 metriä totaalista ryteikössä rämpimistä. Jälkeä ajettaessa kuntoni loppui niin, että luovutin ja päästiin jyrkkiä rämeikkörinteitä siiselin lailla vilistävän koiran menemään menojaan, saahan sen kepillä kiinni. Mitään järkeä näissä rymyämisjäljissä ei ole, koska mikään maasto ei edes hidasta Floraa, ei missään maastoesteissä ole sille mitään haastetta, vaan haasteet ovat aivan muualla. Itse jälki meni hyvin, tai jana oli kyllä kamala, mutta kaikki kepit nousivat. Vähän välillä vilistettiin jäljen vieressä, mutta jälki oli kyllä tuorekin, vain reilut puoli tuntia.
 
Sunnuntaina kun päästiin päivänvalossa treenailemaan, käytiin kokeilemassa uusi tuttavuus eli paikallisen koulun kenttä. Hyvä kenttä oli se. Flora veti tosi hienot seuraamiset, ei mitään jumitusta juoksussa, ei liioin liikkeestä seisomisessa – miksi se joskus tulee ja joskus ei? No, sanoin kuitenkin viimeisessä lähdössä vihjesanan, jota olen alkanut käyttää ennen stoppia, mutta palkkasin jo muutaman askelen jälkeen valmistelevassa osuudessa, että siinäkin kannattaisi seurata kunnolla, vaikka en oikeasti uskokaan jumituksen olevan tästä kiinni. Sitten luoksetuloja, panostus eteen istumiseen, pudottelin käsiavuilla heilumisen sijasta makkaroita suusta. Ensimmäisellä otoksella kävin taas palkkaamassa lähtöpaikkaan. Silti viimeisellä ehti varastaa juuri kun hihkaisin käskyn, pentele. Mutta hyviä luoksetuloja saatiin.
 
Veka teki myös seuraamista, turhan korkeassa vireessä, joten nojasi reilusti ja tanssahteli kuin sirkushevonen. Toinen oli niin innoissaan, ja sehän kyllä seuraa ja seuraa vaikka kuinka pitkälle. Käännökset olivat kyllä jotain niin totaalista kauheutta... Veka ei ole tehnyt jättäviä aikoihin, mutta nyt otettiin liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso. Ensimmäinen maahanmeno jäi vajaaksi, toinen hienosti. Stopit hienot. Hyvä Veka! Sitten luoksetuloja ja jumitus. Veka istui korvat rullalla eikä tullut luokse. Tehtiin sitten niin että hihkaisin käskyn ja pinkaisin karkuun, koiran saavuttaessa viskasin pallon. Johan tuli Vekaan vauhtia.
 
Sitten maastoon, Floralla oli vanhenemassa kolmen vartin jälki. Nyt se oli oikeasti lyhyt ja kiva, pari sataa metriä eikä mitään maastohäröjä, sää sateinen ja täysin tyyni. Keppejä oli silti kuusi ja kulmia kolme. Floralla oli höyrypääpäivä, se rynni kahdesta kulmasta ulos ja kolmesta kepistä ohi. Parhaitenhan se jäljestää pitkien metsäjälkien loppuosat. Ensimmäiselle kepille asti ryysitään aina kuin sika vatukossa, ja lyhyellä jäljellä se ei ehdi edes päästä ryysimisestä jäljestämiseen.