Ensin esineet. Oli vähän kiire, joten tehtiin vain kaistale ja yksi esine kummallekin. Floralla esine oli valmiina, noin parissakymmenessä metrissä. Aika kauan ja pitkältä haki, mutta kyllä se sieltä nousi. Vekalle kokeiltiin näyttöä, J hihkui ja esitteli esinettä pidellessäni koiraa lähetyspaikalla, tuli sitten pois ja lähetin Vekan ihan suoraan esineelle. Nooh, hyvin se lähti, mutta juoksenteli minuuttitolkulla vaikka missä pitkin metsää ennen kuin osui esineelle, välillä huudeltiin kun ei vähään aikaan koiraa edes näkynyt.
 
Veka juoksenteli viestiä, tällä kertaa riittävän helppoa, neljä 50-100 metrin etappia. Reippaasti juoksi Veka. Tosin näytti suuntaavan kulkunsa polkua pitkin kun sellainen oli lähellä.
 
Floran jälki oli 600 metriä pitkä. Paikka oli kehnonlainen, mutta ei oikein ollut muuta siihen hätään saatavilla. Jälkeä tehdessäni tulin puolivälissä syvien ojien halkomaan ryteikköön ja lähdin viemään jälkeä takaisinpäin ojan viertä viistäen. Näin jäljen loppumatka tuli aivan liian lähelle alkumatkaa, mutta kun päivän aikataulu oli sellainen, etten mitenkään olisi ehtinyt tehdä uutta jälkeä, päätin ajaa sen kuitenkin. Flora teki hienon janan, lähti reippaasti ajamaan jälkeä. Nosti ykköskepin. Sukelsi tiheään pusikkoon, en tunkenut perään vaan laskin liinasta irti, joten Flora paineli menemään ja meni kepille, joka pahaenteisesti tuntui kakkosen sijaan neloskepiltä... ja sehän se olikin. Flora olisi tästä lähtenyt takajälkeä pitkin, mutta kutsuin sen pois ja johdatin takaisin paikkaan, josta se oli poikennut neloskepille. Flora nappasikin jäljen ja lähti jäljestämään. Nosti kakkoskepin, sitten kolmosen, jatkoi hyvin ja varmasti jälkeä pitkin. Alettiin olla jo nostetun neloskepin paikkeilla. Flora ei jäänyt sitä ihmettelemään vaan jäljesti eteenpäin hienosti, nosti viitoskepin. Viitosella Flora ravisteli itseään ja katseli toiveikkaasti taskua sen näköisenä että otetaanko jo loppuleikit. Jatkoi pyynnöstä jälkeä kulkien todella tarkasti kuutoskepille. Siitä vielä noin kymmenen metrin päähän olin jemmannut motskun, sekin löytyi ja saatiin loppuleikit. Olin oikein vaikuttunut koiran työskentelystä!
 
Sunnuntai-illalla tein uuden aluevaltauksen ja treenasin iltalenkin varrella, paikallisen terveysaseman syrjäisellä, valaistulla parkkipaikalla. Flora puuhun kiinni, Veka pomppi hämmästyneenä mukaan. Seurasi aivan älyttömän hienosti ja sai pallon. Otettiin kaikki jättävät avustettuina sekä luoksetulo, hyvän setin veti Veka! Sitten koiran vaihto. Floralle pienet seuraamiset lelu kainalossa, todella reippaasti seurasi, tuttuun tapaan toki kiersi eteen lelua kyttäämään. Jättävissä asennot vähän hakusessa, luoksetulo oli ok.
 
Maanantaina ennen Vekan agituntia olisi ehtinyt joko imuroida tai kouluttaa koiraa, joten tietysti koulutin koiraa. Flora teki etupihalla seuraamista ja jättävät, jotka nyt onnistuivat! Seuraaminen oli tosi täpäkkää, onhan motivaatio tapissa kun lelu illistelee kainalossa.
 
Agitreeneissä en itse käynyt ehkä ihan kaikilla sylintereillä vielä viikonlopun jäljiltä. Ensin tehtiin putkijarrutus, se meni hienosti. Sitten putkijarrutuksesta kepeille, siitä neljän hypyn sarja välistävetoja. Ongelmaksi tuli se, ettei Veka halunnut tehdä keppejä loppuun, ellen tullut mukana viimeiselle kepukalle asti, eikä sinne ollut järkeä mennä kun ensimmäiselle välistävetohypylle piti sitten palata takaisinpäin. Välistävetoja saatiin onnistumaan kolme putkeen, neljättä enää ei. Mutta ainakin saatiin ne kolme! Sitten teimme keskenämme puomia panostaen alastulolla pysymiseen, tosi hyvin Veka siinä pysyikin. Niitä ylösmenoja en nyt taas halua edes ajatella. Loppuun vauhtirataa.