Sunnuntaiaamuna rytyytettiin jäljestämään upeaan kuusimetsään, joka on täynnä lahopuita ja paksua sammalta, ei kulkijoita eikä edes polkuja.
 
Ensin esineet. Tallailin noin 50 x 15 metrin kokoisen kaistaleen. Olin laiskiainen, en merkannut ruutua ja vein valmiiksi takakulmiin kaksi esinettä. Koirat hakivat ne eikä minun tarvinnut enää möngertää ruutuun viemään tai hakemaan mitään. Flora haki lapasen erinomaisesti, ei mitään huomauttamista. Vekalle harjoitus oli vähän vaikea. Kovasti se etsi, kävi monta kertaa ruudun ulkopuolella, tuli pari kertaa lähetyslinjalle pyörimään ja lähti heikohkosti takaisin. Eteni kuitenkin sitten ihan itse takareunalle ja nosti esineen! Hyvin loppujen lopuksi selvitti, mutta vähän liian vaikea harjoitus vielä Vekalle.
 
Floran jälki oli 700 metriä pitkä, ikä jäi arvailun varaan kun ei ollut kelloa mukana, mutta kaiketi noin kolme varttia. Jana oli lyhyt, mutta suoritus oli aivan täydellinen! Flora lähti jäljestämään todella hyvin, ei mitään turhaa kaahotusta. Koko jäljen Flora teki parempaa työtä kuin eilen, kaikissa kulmissa tosin nähtiin jotain akrobatialiikkeitä, mutta jäljelle tultiin takaisin ongelmitta. Kepit... en löytänyt jäljelle mennessä kunnon keppejä, joten pätkin oksia tienpientareen pajukosta. Yksi keppi (jonka jätin viimeiseksi) oli aika normaali, muut olivat lyijykynää ohuempia tikkuja. Flora poimi niistä kolme ilman mitään ongelmaa. Kolmoskepillä kävi kuten eilen: olin päästänyt ryteikössä liinan ja Flora lähti humppaamaan. Kutsuin sen kepille takaisin. Nelonen nousi, viitosella ja kuutosella Flora ohitti kepin ja kutsuin sen taas takaisin. En tiedä, pitäisikö vai ei, mutta kun ei vaan hermo kestä koiran kävelyä keppien yli. Taas vähän epätasainen suoritus; paljon hyvää, mutta oli huomauttamistakin...