Keskiviikkona jatkettiin tiistain teemoilla kotona. Maahan-seiso-maahan-jumppaa. Veka pysäköi ahterinsa maahan, yritin vetää namiohjauksella sitä eteenpäin seisomaan – koira siirsi kyllä etujalkoja, mutta hiissasi takamuksensa perässä mattoa pitkin. Voi peruskallio, mitkä perät. Avustin lisää ujuttamalla käden koiran nivusten alle ja nostamalla hiukan. Veka närkästyi niin, että unohti namit, mutta muutamalla avustuksella alkoi nousta itse seisomaan. Eiköhän näistä vielä kaket saada aikaan. Flora pomppi taas maahan ja seisomaan kuin jänis, näytti siirtävän sekä etu- että takatassuja, mutta ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan eteenpäin.
 
Toisella kierroksella seurattiin taaksepäin eli peruutettiin sivulla. Vekan persuskallio liikkui aika kankeasti, mutta lupaava alku kuitenkin. Flora peruutusseurasi hienosti.
 
Lopuksi taas tunnarikapulaa. Kuonolla töks töks, sitten pitoharjoituksia – otin tunnarikäskyksi "näytä". Veka otti suuhun annetun kapulan ja piti sitä todella kauniisti, ilman mitään kapula-ahistusta! Flora tietysti osasi tämän heti, noutohan sille on tehty pitoharjoituksista aloittaen.
 
Juoksujaan Flora panttaa edelleen. Syyskuun lupaava juoksuvouhotus laimeni lokakuuksi, nyt marraskuun alkaessa Flora on virtaa täynnä, näkee ulkona ihan omia mörköjä ja ärhentelee Vekalle, jota ovat alkaneet toisen tuoksut kiinnostaa, joten josko juoksut nyt olisivat oikeasti tulossa. Olisi vähän kiire saada ne alta pois ennen joulukuun tokokoetta.