Perjantaina Flora ajoi jäljen, lähtö takapihalta kun ei lähimetsää kauemmas ehditty. Gepsin mukaan jälki oli 900 metriä pitkä eli tuplat verrattuna Floran yleensä ajamiin. Ikää tunti, sää kostea ja tyyni eli loistava jälkikeli. Lyhyt jana oli täydellinen, Flora ponkaisi todella vauhdilla ja aivan suoraan eteenpäin ja lähti heti samaa vauhtia jälkeä oikeaan suuntaan. Kepeiksi olin poiminut läpimärät oksanpätkät janalle mennessä. Ensimmäinen keppi nousi pian ensimmäisen polun ylityksen jälkeen. Toinen keppi oli vähän seuraavan polun jälkeen, mutta se jäi nostamatta. Polun kohdalla ja sen jälkeen Flora pyöri selkäharja pystyssä, jokin häiritsi sitä. Pienen hortoilun jälkeen päästiin jäljelle takaisin. Loput kepit nousivat hyvin, missään muissa polkujen ylityksissä ei ollut ongelmia, eikä jäljen pituus tuottanut vaikeuksia. Hyvin siis meni, mutta keskittyminen sai kyllä arvosanan tyydyttävä. Hyvä tietää, että Flora ajaa helposti kilometrin jälkiä.
 
Lauantaina lähdettiin koko lauman voimin metsään. Tallasin Floralle jäljen vanhenemaan, sitten lähdettiin Vekan kanssa viesteilemään. Vein Vekan noin 100 metriä metsään ja lähetin A-pisteelle, jolle tultuaan Veka huomasi minun kadonneen näkyvistä ja ryöstäytyi saman tien paluumatkalle. Veka juoksi erinomaisen reippaasti kuusi etappia, välimatka oli tietysti lyhyt, mutta joka kerta koiran lähdettyä siirryin vähän pidemmälle metsään kaartaen näkösuojaan niin että Veka joutui vähän etsimään. A- ja B-pisteellä palloteltiin. Ei yhtään haukahdusta missään kohtaa eikä mitään ämpyilyä lähdöissä ja etenemisessä. Hieno Veka :)
 
Sitten esineruutuun. Liekö ruutu ollut liian pieni kun kumpikaan koira ei millään tahtonut pysyä rajojen sisällä. Flora haki kolme esinettä, jotka olivat perinteisessä M-kuviossa. Flora teki kolme hienoa luovutusta istuen esine suussa ja irrottaen vasta irti-käskyllä. Miten tämä on mahdollista? Koiran tullessa seisoin kuin puujumala pakkasessa horisonttiin tuijottaen ja odotin koiran istuvan ennen kuin rauhallisesti otin esineen. Ilmeisesti kaikki heiluminen ja hihkuminen kiihdyttää sitä liikaa ja aiheuttaa esineiden lentelyä.
 
Veka kyllä juoksenteli reippaasti sekä ruudussa että sen ulkopuolella, mutta esineitä ei noussut. Tosin ilmakin seisoi niin että koirat bongasivat esineet vasta törmättyään niihin juostuaan monta kertaa ihan vierestä. Lähetin Vekaa takakulmaan, jossa esine oli kuusentaimien keskellä eli sieltä ainakaan haju ei liikkunut yhtikäs mihinkään. Lopulta kävin esineellä hihkumassa, ja loppujen lopuksi Veka toi sen. Senkin kanssa pitäisi alkaa oikeasti treenata esineitä eikä vain tehdä niitä huvikseen.
 
Floran jälki oli vanhentunut tunnin. Gepsin mukaan pituutta oli 800 metriä. Hento tihkusade oli jatkunut koko aamun ja jatkui edelleen, ja ilma oli täysin tyyni. Loistava jälkikeli siis, mutta korkealla kuonolla mentiin. Lyhyt jana oli erinomainen, ei mitään huomauttamista. Kepit olin taas poiminut jäljelle mennessä. Ensimmäinen keppi nousi, mutta toinen jäi nostamatta. Ensimmäisen kepin jälkeen Flora lähti hortoilemaan jäljen sivussa, kävi nuuskimassa mustikoita ja lorotti isot pissat. Sitten koira kuitenkin ryhdistäytyi, joten päästiin takaisin jäljelle ja kolmoskepille. En merkannut jälkeä, mutta huomasin kyllä, että kolmosenkaan jälkeen ei koko matkaa jäljen päällä kuljettu. Koira kuitenkin painoi duunia loppuun asti, ja kaikki loput kepit löytyivät, sehän on pääasia.