Perjantaina Pirkkahallin kenttää. Kentälle mennessä sade ja tuuli olivat luokkaa syysmyrsky.
 
Olin suunnitellut Vekalle noutoa, piilopaikkamakuuta ja kaukokäskyjä. Kaukot sujuvat nyt kotona, joten ne pitäisi siirtää kentälle. Sade oli jonkin verran laantunut, mutta otettiin vain nopsasti noutokapulan kanniskelua pallopalkalla. Veka kantaa sitä hyvin perässäni kipittäen ja istuu luovutukseen heti kun pysähdyn, ja se jopa nosti kapulan maasta kun kannustin, mutta heitetyn kapulan hakeminen oli kovin vastenmielistä. Viimeinen kapulaetappi päättyi kipolle, jossa oli päivän koko ruoka. Ihan hyvin kapulasta selvittiin.
 
Floran kanssa aioin tehdä seuraamiskaavion, leikkiä palkaksi, ja sitten yhden hyppynoudon, josta palkaksi päivän koko ruoka. Flora ei ollut samaa mieltä. Ei pysty jaksa viitsi seurata. Sade alkoi taas yltyä. Lähdin kovistelulinjalle, nyt seuraat ja sillä sipuli. Seurauksena metrin perässä matalana hiipivä koira. Ei näin. No sitten lelulla hetsaus, patukka kainaloon ja seuraa. Näinhän se seurasikin hienosti, mutta koko kaavio? En itsekään enää jaksanut. Leikit ja hyppyesteelle. Sitä hinkattiinkin sitten ihan koko rahalla. Flora hyppäsi aina menohypyn ja oli tuomassa kapulaa kiertäen. Ei käy. Hihnassa mentiin ees taas. Palkaksi vain kehuja, ei pääsyä kipolle. Sitten Flora lakkasi yrittämästä ohitusta, hyppäsi menohypyn ja jäi kapulan viereen volisemaan että kun ei voi pysty kykene. Sade yltyi koko ajan. Kerran vielä, nyt menin koiran hypättyä esteen taakse sitä vastaan, kannustin ja hihkuin iloisesti, ja nyt Flora hyppäsi kuin hyppäsikin kapuloineen esteen ja pääsi ruokakipolle. Söi ja katseli minua välillä syyttävästi sateelle luimistellen. Pois mentäessä nappasi hihnan ja leikittiin sillä. Ei ihan kunnialla selvitty tänään.