Ennen agitreenejä kipaisin Floralle jäljen lähimetsään, taas lähtö käytännössä takapihalta. Lampsin vain menemään katsomatta gepsiä, ja jälki hurahti 1,2 kilometriä pitkäksi. Keppeinä taas kuusi janalle mennessä poimittua märkää oksaa ja ikää tunti. Flora lähti janalle reippaasti, mutta pyöri jäljen päällä ihmeellisesti. Lähti sitten oikeaan suuntaan rymistelemään, juoksi pää ylhäällä suopursikossa ja kuinka ollakaan tipahti jäljeltä hyvinkin pian... Tällä kertaa olin ovelana merkannut jäljen. Jäin vain seisomaan ja kysyin että missäs se sun jälki menee, enkä päästänyt rynnimään summamutikassa mihinkään. Löytyihän se jälki ja polun jälkeen ensimmäinen keppi. Työskentely rauhoittui ehkä ihan inauksen, kuono painui ainakin vähän lähemmäs maata... reipasta vauhtia mentiin siksakkia jäljen puolelta toiselle. Keppejä nousi, kulmat selvitettiin ajamalla niistä ulos ja pyörähtämällä takaisin. Välillä koira oli hilpaisemassa johonkin huitinkuikkaan, jäin vain paikalleni ja kysyin että missäs hei sun jälki menee. Flora kyllä löysi sen aina helposti, ajoi jäljen loppuun asti ja nosti kaikki kepit. Lopputulos oli siis onnistunut ja meininki hyvä, mutta keskittyminen oli kyllä taas osastoa hurlumhei... mutta taisi jäljen pituudessa olla sopivasti haastetta.
 
Vekan agitreeneissä vedettiin ratoja, oikein hyviä ratoja. Pari estettä piti taas kiertää kun oli käsi inauksen liian korkealla. Mutta muuten ei mitään katastrofaalista. Koira toimi hienosti :) Tunti sai vieläpä parhaan mahdollisen alun kun lämmittelynä heittelin Vekalle vuoroon palloa ja noutokapulaa, ja se oikeasti nouti sen hemmetin kapulan, jopa ihan itse käskemättä ja vieläpä pyöräytti tassullaan saadakseen seinän viereen kierineestä kapulasta kiinni. Johan tästä oli pakko tulla hyvälle tuulelle :)