Sunnuntaiaamulla menimme Floran kanssa TamSKin kisanomaiseen tokotreeniin, jossa tehtiin ryhmäliikkeet ja kolme vapaavalintaista yksilöliikettä kisanomaisesti liikkuroituna.
 
Paikkamakuussa ei ollut isompaa ongelmaa, ihan ajan lopulla tosin Flora pyöräytti takapuoltaan ja taittoi toisen etutassun rinnan alle sekä alkoi piipahdella niin vienosti, ettei liikkeenohjaaja kuullut, mutta itselle se ininä on niin tuttua, että sen korva kyllä erottaa... Yksilöliikkeistä teimme seuraamisen ja jättävät, nuo isoimmat ongelmat. Leikin Floran kanssa paikkamakuun ja yksilöliikkeiden välissä, koira oli kivassa vireessä. Seurasi, no, keskinkertaisesti. Se oli koko ajan väljä ja jätätti verrattuna siihen, miten se osaa seurata. Liikkuri kuitenkin kehui tätä hyväksi seuraamiseksi, ja siistiä tokosellaista se olikin, mutta mielestäni siitä puuttui täysin potku. Kontakti putoili muutaman kerran. Käännökset levisivät pahasti, mutta mitäs en ole opettanut niitä kunnolla.
 
Liikkeestä maahanmeno oli melkein virheetön, Flora vain makasi aika reilusti vinossa. Liikkeestä seisominen oli kympin arvoinen liikkeestä istuminen, phuuh. Liikkurin mukaan Flora istui niin nopeasti ja varman oloisesti, että se varmasti luuli tekevänsä oikein eikä vaan vielä osaa. Tottahan se on, sellaisenaan pelkkä seisominen on ok, mutta koko liikkeenä vielä ei.
 
Aikaa jäi ennen seuraavaa ryhmää, joten kaikki pääsivät vielä tekemään jonkun yhden liikkeen. Tehtiin tietysti seuraaminen. Otin tiukan linjan: seurautin Floran autolta kehän laitaan, odotellessa vielä seurauttelin vähän ja muistutin hihnasta aina kun seuraamispaikka levähti tai Flora kiinnostui muista. Sitten kehään seuraamaan. Flora jätätti nyt enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella, alkoi orastavasti hyydähtää. Ja juoksuseuraamisessa se sitten iski. Flora meni kipsiin, jätti seuraamisen kesken ja jäi paikalleen pöllöttämään. Saatiin se kyllä vielä liikkeelle, että pääsin palkkaamaan.
 
Liikkeenohjaaja sanoi koiran tulleen yhtäkkiä epävarmaksi. Sitä mieltä olen itsekin, että kokeiden seuraamisongelma on epävarmuutta. Vielä kun tietäisi, mistä se tulee. Flora vaikuttaa kovikselta, koska se syöksyy niin kärkkäästi hampaat edellä joka paikkaan, riistää namit käsistä ja taistelee lelusta raivoisasti. Sitä tulee ehkä kohdeltua kovempana kuin se oikeasti on. Nyt olin sille tyly ennen kehää, ja sille tuli huono fiilis. Seuraamisessa vaan lampsitaan menemään edes katsomatta koiraan, joka ei saa vahvistusta ja rohkaisua. Lisäksi kehää katsellut kaverini sanoi, että käteni heilahti juoksuseuraamisessa koiraa päin, ja näytti siltä, että se jäi kättä väistäessään paikalleen.
 
Illalla lähdettiin vielä maastoon, koska halusin Floralle palauttavan motivaatiojäljen nyt kun pitkiä jälkiä on tehty monta, eilinen meni hiukan hulinaksi ja taukoa tulee ainakin koko arkiviikko, iltaisinhan ei ennen pimeää ehdi enää mihinkään. Jäljen vanhetessa otin Vekan kanssa esine-etsinnän, kaksi yhdessä ei ihan viiteenkymppiin asti vietyä esinettä. Hienosti haettu! Paljon varmempaa on työskentely kun esineet on yhdessä viety, vaikka Veka ei osuisi niille heti vaan joutuisi oikeasti etsimään.
 
Flora sai parin sadan metrin jäljen, jolla oli kahdeksan keppiä ja kolme kulmaa, muuten pelkkää suoraa tasaisessa maastossa. Se ajettiin pimeän takia jo puoli tuntia vanhana. Jäin koko liinanmitan päähän seitsemään metriin enkä puuttunut koiran työskentelyyn mitenkään. Kepit palkkasin hyvin, kepeiltä lähetykset tein korostetun hallitusti ja hillitysti: käänsin koiran jäljen suuntaan, pidin valjaista kiinni, päästin ja annoin rauhallisen käskyn vasta kun koiran kuono hakeutui maahan jäljelle. Flora teki aivan loistavaa työtä, jopa alkumatkan suopursikossa. Kulki keskittyneesti jälkeä pitkin, nosti kaikki kepit, teki töitä ilman mitään sinkoilua tai vouhotusta. Iloa himmensi hiukan ainoastaan kaikkien kulmien ylittäminen, mutta näistäkin Flora palasi nopsasti jäljelle. Onnistunut motivaatiopalauttelu!