Sunnuntaina taas kolmen startin keikka Liedossa. Eipä avattu nollatiliä vieläkään.
 
Ensimmäinen ja toinen startti olivat tuomari Hannikaisen agiratoja, ihania suoraviivaisia ratoja eikä paikallaan pyörittävää syheröä. Ainoa ansa oli putki A:n alla. Ensimmäinen ratamme oli melkein hieno! Heti lähdössä lensi ensimmäisen hypyn rima, joten se oli siinä, mutta loppurata sujui kuin rasvattu. Pienestä jäi taas kiinni, ja tätä en oikein mitenkään saa väännettyä omaksi ohjausvirheeksi.
 
Toisessa startissa mentiin sama rata toisinpäin, yhtä kiva tehdä. Veka loikkasi A:n ylösmenon, siitä vitonen. Sitten loppuhyppysuoran viimeinen este... Veka teki varsin odottamattoman ratkaisun ja jätti viimeisen hypyn hyppäämättä tunkien itsensä sen sijaan rakoseen minun ja hypyn välissä, hyvä kun en rojahtanut ajanottotolppien päälle. Tästä siis toinen vitonen. Nämä pois lukien hieno rata!
 
Kolmas startti oli tuomari Mattssonin hyppyrata, joka olikin jo eri maata eli kiemuraa ja källiä toisen perään. En vieläkään ymmärrä, mitä tässä tapahtui. Toisen ja kolmannen startin välissä oli melkein kaksi tuntia aikaa. Veka nukkui kun menin hakemaan sen autosta. Lämppähölkällä se pomppi innoissaan ja leikki hihnalla kuten kuuluukin, starttiin mentäessä hössötti ja tuntui ihan normaalilta. Radan alussa oli kaksi hyppyä suoraan, sitten suora kulma oikealle, kaksi hyppyä suoraan ja tiukka kurvi vasemmalle putkeen. Jätin koiran lähtöön ja menin suoraan toisen hypyn taakse. Kutsuin hyppy-käskyllä ja kädellä näyttäen. Veka ei edes lähtenyt vaan kipitti ensimmäisen hypyn ohi?! Riensin hätiin, kierrätin sen takaisin, hyppy oikeaan suuntaan. Veka kuitenkin kiersi seuraavatkin hypyt hyllyttäen näin kieltovirheillä, vaikka sainkin sen pelasteltua hyppäämään oikeaan suuntaan. Kun sain kammettua koiran oikeasta päästä putkeen, se ikään kuin heräsi ja teki loppuradan hienosti, ei mitään himmailua tai omia kuvioita enää loppuosalla ja hieno keppien hakukin. Muilla kierretyillä hypyillä voisi ajatella, että olin taas liian lähellä estettä, mutta ensimmäisellä hypyllä en ollut lähimaillakaan. Joko koira oli väsynyt, kyllästynyt, unenpöpperössä tai sillä oli joku fyysinen syy välttää hyppäämistä. Mitään vikaa ei ole havaittavissa.
 
Flora oli mukana kisaturistina ja taukotokoilemassa. Otin starttien välillä tokon alokkaan liikkeitä kentällä. Seuraaminen on nyt oikea ongelma, Flora seurasi muutaman metrin ja jäi sitten paikalleen illistelemään. Kävelin vain koiran viereen ja lähdettiin uudestaan liikkeelle, sitten lelulla hetsaus muutaman askelen seuraamisen jälkeen. Palkan mahdollisuuden havaittuaan Flora tekikin kolmella tokoiluotoksella hienot pitkät seuraamiset – pitkät eli enemmän tai vähemmän tokon alokkaan mittaiset. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno onnistuivat hienosti. Luoksetulossa oli vauhtia, mutta eteen istuminen levisi käsiin. Sisällä hallissa tehtiin pienet häiriöpaikkamakuut. Koira tuntui tosi kivalta, energiseltä ja hyvin motivoituneelta. Seuraaminenkin saadaan kuntoon. Flora ei vain ole ollut oikeasti valmis kokeiden pitkiin seuraamisosuuksiin, joita on tänä vuonna tehty liian monta niin etten koetilanteissa ole voinut olla tarpeeksi koiran tukena.