Sunnuntaiaamuna suunnattiin koko lauman voimin metsään. Ensin tallasin Floralle jäljen vanhenemaan.
 
Vekalle tehtiin viestin alkeisharjoitus. J jäi A-pisteelle, itse kävelin koiran kanssa noin 50 metriä metsään. J huikkasi Vekalle, lähetin koiran matkaan käskyllä "vie". Veka paineli A-pisteelle tennispalloilemaan. Sitten lähetys takaisin. Veka pinkoi muutaman kerran edestakaisin. Harjoitus meni hienosti! Veka lähti matkaan hetkeäkään epäröimättä ja ääntäkään päästämättä. Tästä vain etenemään pidempiin matkoihin.
 
Pieni esineruutu, kaksi esinettä. Flora singahti matkaan ja haki tietysti taas etukulmasta lähetettynä vastakkaisen takakulman esineen, tyhjän pastillirasian. Pudotti sen varpailleni, #¤%&. Nosto käteen, lelupalkka, uusi lähetys vähän keskemmältä takakulman esinettä kohti. Koira katosi ruutuun, risteli jossain takaosassa, sai vainun ja tarkensi lippikseen. Nyt odotin luovutusta seisten hiljaa, liikkumatta ja koiraan katsomatta. Esine ei pudonnut. Hieno ruutu! Leikkipalkka ja koiran vaihto. Lähetin Vekan etukulmasta, vaan sepä kipitti lähetyslinjalla seisovan miehen luo, häntäkö taas haetaan? Kovin oli takkuista esineen etsintä, monen monta käskyä ja yksi uusintalähetys linjalta. Veka ei irronnut kunnolla vaan jumittui kuusikkoon ja polkuun ruudun keskellä. Viimein se ajautui tarpeeksi taakse ja sai vainun lippiksestä. Hyvä tuonti ja luovutus. Palloteltiin ja jätettiin toinen esine nostamatta kun yksikin oli niin vaikea tänään.
 
Sitten Flora jäljelle, joka oli kolme varttia vanhentunut ja muutaman sadan metrin pituinen. Janalla koira lähti melkein heti sivuun, uusintalähetys. Nyt nousi jälki. Lähdettiin viipottamaan. Kohta oltiin ensimmäisellä kepillä, jolla kävi sama juttu kuin eilen. Flora käveli suoraan kepin yli kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan. Kepit olivat eilisistä treeneistä minulle jääneet vanhat kisakepit. Hyvin hajustetut siis. Jäin seisomaan ja kysyin Floralta "mitä jäi?". Koira tarkensi ja tarkensi, pyöri ihan kepin päällä, yritti jatkaa jälkeä, mutta en päästänyt. Viimein bongasi kepin. Ei aavistustakaan, mikä tässä oli ongelmana. Jäljellä ei ollut varsinaisia kulmia, olin vain harpponut mutkitellen kumpuilevassa maastossa. Floran työskentely oli vähän levotonta ja poukkoilevaa eikä se kulkenut koko matkaa jäljen päällä, mutta jälkeä ei hukattu ja loput neljä keppiä nousivat varmasti ja helposti. Työskentely parani taas loppua kohden. Hyvä pikku jälki se oli!