Halusin vähän tuulettaa Floran treenikuvioita, joten ei mentykään tottista vääntämään vaan Tallille tutkailemaan agiesteitä.
 
Floralla painui tietysti mittari punaiselle heti paikalle mentäessä, eivätkä kierrokset laskeneet koko tunnin aikana. Tehtiin vähän kaikkea. Pelkkiä suoria hyppyjä, rimat 25 sentissä. Floralla ei tietysti ollut mitään hajua ohjauksesta, ja sehän ei epävarmuuden hetkinä jää empimään vaan juoksee ja kiljuu. Hain koiran useammankin kerran A-esteen harjalta istumasta ja kiekumasta.
 
Rengas oli ka-ma-la. Heiluva ja koliseva kauheus. Kerta sitä lajia siis riitti. Pussin Flora teki pari kertaa, pidin kangasta vähän ylhäällä.
 
Mentiin keinulle. Flora rynnisti keinua ylös ja loikkasi kaaressa pois keinun heilahtaessa alas. Se säikähti aina keinun heilahdusta, mutta vilisti kerta kerran jälkeen ilman houkuttelua keinua pitkin. Haasteena oli saada se jäämään keinulle laskeutumisen ajaksi. Vähän järkeä alastuloon saatiinkin.
 
Puomi kipitettiin muutaman kerran. A-este olikin vanha tuttu, jota on aina kiva rallatella ylös alas. Kepit sentään jätettiin rauhaan...
 
Putkien kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tehtiin yksinkertaisia hyppy-putki-yhdistelmiä siten, että putken päässä oli alustalla ruokapalkkaa. Flora ei vain tajunnut hyppyihin ohjausta, vaikeaa oli saada koira rimojen yli.
 
Huh... kyllä nyt arvostaa Vekaa agikoirana. Vaikka sen kanssa on omat ongelmansa, se on ihan alusta asti ollut aina täysin kuulolla, tassut maan pinnalla, keskittynyt esteisiin ja ohjaukseen. Floran kanssa saisi tehdä ensin RUNSAASTI töitä sen eteen, että saisi koiralle korvat päähän ja vähän malttia. Talvella varmaan tehdään jonkin verran agiakin, mutta kyllä jälki on pikku höyrypään laji...