Viikonloppu vietettiin Floran kanssa oman pk-seuran leirillä Hauhon HauHovissa. Peltojälkikouluttajana oli erikoisjälkiasiantuntija Tarja Torvinen.

Perjantai-iltana ajoin Hauholle, heitin tavarat kämppään ja laukkasin heti pellolle jälkeä tallaamaan. Ohjaajat tekivät jokainen omalle koiralleen lyhyen suoran, jolla oli vain muutaman askelen pätkiä ilman ruokaa. Sain ohjeeksi jättää jälkivaljaat pois ja ajaa jäljen pantaan kiinnitetyllä, koiran vatsan alta kulkevalla liinalla, pellolla kun oltiin. Näin siis tehtiin. Flora lähti nuuskuttelemaan jälkeä pitkin. Se olisi halunnut tehdä tarkisteluja jäljen sivuun, mutta liinaa ei saanut antaa yhtään eikä koiran perässä kävellä, ellei kuono ollut maassa. Lopussa oli ruokapurkki. Tämä meni hyvin, koira työskenteli tiiviisti ja pysyi lihapullatarjoilun äärellä.

Lauantaiaamuna suunnattiin pelloille tekemään pitkät peltojäljet. Floran jäljellä oli kaikkea: ruokaa, kulmia, keppejä, harhoja, loppupalkka. Jäljen tallasi toinen leiriläinen, mutta teimme radikaalin ratkaisun harhojen suhteen. Kävelin itse U:n muotoisen pienen lenkin ylittäen jäljen kahdesta kohdasta, jotka merkitsin pellon laitaan. Flora lähti hyvin jäljestämään. Liinaa ei taaskaan annettu mihinkään ylimääräiseen, vaan koiran poiketessa jäljeltä tai nostaessa kuononsa pysähdyttiin odottamaan, että se jatkoi kuono maassa jälkeä pitkin. Harhoille tultaessa toimittiin yksinkertaisesti samoin. Flora yritti tietysti molemmille harhoille kumpaankin suuntaan ja pyöri hämmentyneenä, joten sitä autettiin sanomalla "jälki". Flora luopui harhasta ja jatkoi jälkeä. Muutaman metrin päässä toinen samanlainen, sen jälkeen tultiin hetimiten kulmaan ja saatiin lihapullia. Ruoasta tulleen vahvistuksen voimin jatkettiin jälkeä varmemmin. Kohta tultiin kepille, jonka yli Flora käveli. Kouluttaja sanoi koiran reagoineen keppiin kyllä, mutta hyvin pienieleisesti. Toisella kepillä Flora nyökähti pienesti kepin kohdalla, oli jo kävelemässä sen yli, mutta pysähtyi sitten kuitenkin. Loput kaksi keppiä se ilmaisi tavalliseen tapaan. Selvästikin maahan kylvetty ruoka laski esinemotivaatiota. Kokonaisuutena jäljestäminen oli Floran työskentelyksi erittäin hyvää ja tarkkaa. Motivaatio oli kunnossa eikä mitään asenneongelmaa vieraan jäljen suhteen tai muuta lusmuilua havaittu.

Iltapäivällä otettiin pienet tottikset. Ei mitään turhan haastavaa, vain pikku seuraaminen, leikistä maahanmeno, luoksetulo, eteenmeno ja paikallaolo. Paikallaolossa Flora oli ryöminyt noin oman mittansa verran eteenpäin, todennäköisesti siksi, että tottista tehnyt suursnautseri leikki narupallolla ja Flora pelkäsi lujaa juoksevaa isoa mustaa koiraa. Jäi kuitenkin maahan. Takapalkkana oli taas ruokapurkki. Sitten leikit ja pois.

Tottiksen jälkeen tehtiin vielä pieni esinetreeni. Floralle otettiin esineen näkövienti, mitä sille ei yleensä tehdä eikä kyllä tehdäkään enää ikinä... oli taas päässyt unohtumaan, millaisen huutamisen esineen vienti saa aikaan. Esine löytyi hyvin, ja taas se piti räkäistä varpailleni. Vietiin sama esine toisen kerran sitten koiran kanssa eri paikkaan, tässä taas hyvä tuonti ja tällä kertaa onnistuneempi luovutus, joten ei muuta kuin koira huilaamaan ja ohjaaja saunaan.

Sunnuntaiaamuna taas pelloille. Eilinen tallaajamme teki samantyyppisen jäljen, mutta lyhyemmän. Jäljellä oli taas useita ruoalla vahvistettuja kulmia, mutta halusin vain yhden loppukepin, koska koin ruoan seassa olevien keppien syövän esinemotivaatiota, joka Floralla kuitenkin on hyvä, eikä tätä ongelmaa tule metsässä kun maassa ei ole ruokaa vaan palkka tulee vain kepeistä. Harhoja ei tehty erikseen, koska käytettiin eilistä peltoa, joka oli tallattu täyteen heinässä edelleen näkyviä vanoja. Tämä jälki oli aivan yliveto. Peltotyyli oli Floralle jo tuttu edellisten päivien jäljiltä, ja leiriväsymys vaikutti hyvällä tavalla - kaikki ylimääräinen pyöriminen oli poissa. Harhoja Flora ei edes tarkistellut eikä yrittänyt risteäville urille. Jopa huolella tallatussa kohdassa, jossa risteli vanoja joka suuntaan, se kulki epäröimättä tasan omaa jälkeä pitkin kohdan yli. Kaikissa kulmissa oli ruokaa, joten ne mentiin huolellisesti nuuskutellen. Loppukepistä iso loppupalkkaruoka ja leikit. Flora teki tarkempaa ja keskittyneempää työtä kuin koskaan ja ajoi jälkeä hienosti vaikka liina oli kireällä jalkojen välissä, ohjaaja niskaan hengittämässä ja jälkiryhmä perässä.

Sunnuntai-iltapäivällä taas tottiskentälle. Leiriväsymys alkoi painaa ja autossa viikonlopun majailleet viimeiset lihapullat tuoksahtaa aika ätläkälle, joten naksutin Floralle runsain lihapullapalkoin henkilöryhmässä pyörimistä, eespäin ja taapäin ja ympäri, askelia sinne ja tänne ja oikea vasen hop. Eipä häirinnyt henkilöryhmä tai mikään muukaan koiraa kun piti kytätä naksua. Muuta ei sitten jaksettukaan ennen kotimatkaa.

Onnistunut leiri! Olin epäileväinen sen suhteen, miksi pitää alkaa vääntää metsäkoiraa aivan eri lajiin peltojäljelle, mutta tulokset puhuivat puolestaan ja näyttivät suuntaa metsänkin suhteen. Nyt on nähty, miten intensiiviseen, keskittyneeseen ja tarkkaan työhön Flora pystyy, ja miten hyvin se toimii, vaikka sen tekemiseen puututaan tiukasti. Nyt pitää ryhdistäytyä metsäjäljellä ja vaatia keskittymistä, eikä antaa koiran rynniä mielensä mukaan. Flora pystyy jäljestämään metsässäkin paljon tarkemmin, mutta ilmaiseksi se ei sitä tee. Uskoisin harhoille lähtemisenkin ratkeavan sillä, että koira oikeasti keskittyy omaan jälkeen eikä hillu pitkin metsää.

Maanantaina Flora piti lepopäivän, tottiskentälle lähti Veka. Seuraaminen oli todella hienoa, ja hienous kesti pitkän suoran alusta loppuun. Mahtavaa. Luoksetulot suoraan sivulle olivat hyviä. Mutta pitkältä matkalta taas hyytyminen? Lähti vasta toisella käskyllä. Uusinta ja pallopalkka, sitten palloteltiin. Palloilun jälkeen loput makkarat takapalkaksi ja parin minuutin paikkamakuu yli 30 askelen matkalla, tässä ei ollut ongelmaa. Toiveikkaina käydään kohti BH-koetta, paikka varattuna 16.9. :)