Keskiviikkona peltojälkeä. Tallasin Floralle suoraa, kulmia, kaarteita, kolme keppiä. Ruokaa oli vain kaarteissa heti kulmien jälkeen. Lampsin reippaasti kuin metsäjäljellä. Pellolla puhalsi navakka sivutuuli. Flora puhkui ja puhisi intoa täynnä. Näistä lähtökohdista ei paljon ihmetytä, että kävi niin kuin kävi. Flora lähti hyvin, mutta koska jäljellä ei ollut ruokaa, se lähti tietysti etenemään vauhdilla. Teki pieniä tarkistuksia koko ajan. Käveli ulos ensimmäistä lukuun ottamatta kaikista kulmista eikä edes kääntynyt heti takaisin vaan jatkoi etenemistä, liekö kuitenkin vähän paineistunut tilanteessa. Ja koska ajoin jälkeä kuin peltojälkeä lyhyellä liinalla koiran ahterissa kiinni ja muu jälkiryhmä heti takanani, sotkimme kulmat heti koiran ylitettyä ne. Tämän takia jäljellä eli metsäjäljellä koiralle kannattaa antaa tilaa, jotta se voi korjata kulman ohjaajan ehtimättä heti tallata sitä. Jäljen hukattuaan Flora pyöri ja pomppi ympäriinsä. Kyllä se sen aina uudestaan löysikin. Ajoi jälkeä välillä tuulen takia metrinkin sivussa.
 
Mitä tästä opimme?
1) Älä tallaa peltojälkeä kuin se olisi metsäjälki.
2) Älä sitten aja sitä kuin se olisi peltojälki.
3) Peltojälki ei ole meidän lajimme.
 
Mutta jäljellä päästiin alusta loppuun ja kepit löydettiin kaikki, joten periaatteessa onnistunut metsäjälki!