Lauantaina osallistuttiin Vekan kanssa PKY:n järjestämään mölli-BH-kokeeseen. Loistavaa päästä vetämään harjoituskoe virallisen kokeen alle. Tuomari Mervi Savolainen arvosteli kuten oikeassakin kokeessa.
Ensin mentiin paikallaoloon, joka oli erinomainen. Veka pötkötteli U-kyltillä rauhassa ja valppaana.
Kaavioissa Veka seurasi tiiviisti välillä vähän puskien jalkaani. Kontakti pysyi hienosti koko ajan, vain muutama pikku putoilu. Käännöksissä ja henkilöryhmässä seuraaminen levähti, ja juoksuseuraamisessa Veka paimensi näpsimällä takinhelmaa ja hihaa. Hihnaseuraaminen oli hyvä, vapaana seuraaminen erittäin hyvä. Yksi harminkappale tuo hihna, en ymmärrä, mihin sitä tarvitaan seuraamisessa kun se on aina väärässä paikassa ja tiellä.
Liikkeestä istuminen ei ole vielä satavarma, joten kyykähdin pienen vartaloavun käskyn kanssa. Arvosana erittäin hyvä.
Liikkeestä maahanmenossa Veka mielestäni maastoutui hiipien ryömimällä, mutta arvosana oli erittäin hyvä.
Luoksetulossa meinasi tulla jumitus, Veka nousi viiveellä ja vähän epävarmasti, mutta ylös päästyään nosti reippaan laukan ja tuli hyvään perusasentoon. Eteentulon puuttuminen pudotti arvosanan hyvään, mutta so not kunhan luoksetulo kulkee...
Olin aivan älyttömän tyytyväinen! Näillä Veka olisi päässyt oikeasta kokeesta kirkkaasti läpi. Se sai jopa kehut korkeasta koulutustasosta, vaikka sen kanssa on tottista treenattu naurettavan vähän. Se oli koko ajan rento, reipas ja keskittynyt yhteistyöhön ohjaajan kanssa ilman mitään sijaistoimintoja tai ylimääräistä loiroilua. En jännittänyt yhtään, ja varmaan hyvä tuuleni välittyi koiraan. Veka on ihanan helppo ja kiva kisakaveri, koska sitä ei tarvitse hillitä eikä villitä, se on aina vain tasaisen hyvässä vireessä, ei huuda ja hytky eikä latistu ja laamaile. Vekan kanssa voi hengailla kentällä ihan iisisti sekä ennen koetta että sen jälkeen sen vaikuttamatta suoritukseen mitenkään. Hyvä Veka! Jäi erittäin hyvät fiilikset ensi perjantain kokeeseen :)
 
Illalla lähdettiin vielä Floran kanssa metsäjäljelle. PP tallasi jäljen, joka vanheni tunnin kevyessä vesisateessa. Kulmia oli runsaasti ja keppejä kuusi. Floralla oli reipas vauhti, mutta ei mitään turhaa kaahotusta. Kepit olivat taas jäljen valopilkku, ne nousivat kaikki helposti ja varmasti. Kulmat olivat sitten se ei niin valoisia tunteita ja ajatuksia herättänyt puoli. Kaikissa kulmissa pyörittiin ja poukkoiltiin enemmän tai vähemmän. Jälki löytyi kuitenkin aina nopeasti ja matka jatkui. Lopputulos oli siis sitä, mitä haettiin, mutta... voi kulma. Intoa kuitenkin riitti eikä harhoille lähdetty. Hyvä jälki.