Maanantaina treenailtiin Floran kanssa Hämeenkyrössä reippaassa vesisateessa. Ensin kentällä vähän seuraamista, ok. Liikkeestä maahan ja luoksetulo, ok. Sitten eteenmeno, Flora lähti hienosti, ei valtavan suoraan, mutta vauhdilla, ja meni toisella käskyllä maahan. Siitä koiran luo ja leikkiä palkaksi. Tämäkin ok. Kun vain toimisi uppo-oudollakin kentällä yhtä hyvin...
 
Jäljen vanhetessa otettiin vain yksi motivaatioesine. Vietiin esine yhdessä juosten, Flora haki sen hippulat vinkuen. Ja räkäisi sen varpailleni. Äääh.
 
Jälki oli muutaman sadan metrin metsäjälki, kolme kulmaa ja kuusi keppiä, lopussa ruokakippo. Jana oli kamala, vasta kolmannella lähetyksellä Flora eteni suoraan jäljelle. Tarkisti taas takajälkeä vähän matkaa ja kääntyi itse, todella hienoa, ettei takajäljeltä ole tarvinnut enää vähään aikaan koiraa kääntää. Ensimmäiselle kepille viipotettiin leveää siksakkia. Jännäsin, ilmaiseeko koira kepin ja olin valmiina huomauttamaan, mutta sitä ei tänään tarvittu, Flora nosti helposti ja varmasti kaikki kepukat, huh! Ensimmäiseltä kepiltä se lähti viipottamisen sijasta oikeasti jäljestämään ja teki todella hyvin töitä. Toisessa kulmassa teki ison lenkin. Suopursikossa kulki jäljen sivussa. Mutta koira työskenteli hyvin, vauhtia oli reippaasti muttei liikaa, kaikki kepit nousivat ja jäljellä pysyttiin loppuun asti. Eli erittäin hyvä!