Anivarhain sunnuntaiaamuna pakkasin Floran autoon ja lähdin ajamaan Lohjalle. Olin kentällä reilusti etuajassa ennen muita, jotta ehdin vetää siinä Floralle pienet tottikset. Pikakelaustottis menikin vallan hyvin, hyppyestettä loikittiin monta kertaa eikä Flora kertaakaan edes yrittänyt kiertää.
 
Jälkiykköset aloittivat tottiksille. Olimme toisessa parissa, jossa oli kolme koirakkoa. Menimme ilmoittautumisesta ensin odottelemaan, sitten suorittamaan liikkeet, ja viimeiseksi paikallaoloon. Tuomarina toimi Tero Oravasaari, joka ei tykännyt yhtään mistään, mitä teimme.
 
Seuraaminen oli tällä kertaa aivan laamaa, Flora seurasi tosi hienosti ilmoittautumiseen, kyllästyi ja lopetti seuraamisen –  laahusti kaavion puoli metriä perässä ja sivussa naama änveellä. Annoin niin monta lisäkäskyä kuin uskalsin.
 
Liikkeestä istuminen oli mielestäni todella hyvä, mutta valmistelevan osuuden seuraaminen oli tietysti kamalaa, ja kuulemma hidastin käskyn kohdalla. Muuten ok. Sama juttu liikkeestä maahanmenon kanssa. Luoksetulossa Flora mielestäni pinkaisi hienosti matkaan ja tuli täysiä, mutta kuulemma olisi pitänyt tulla vieläkin määrätietoisemmin, eli ihan reisille tämäkin. Eteentulo oli väljä ja vino, ja perusasentokin tuomarin mielestä hidas ja väljä ja vino ja kaikkea kamalaa.
 
Tasamaanoutokin oli mielestäni ihan huippu. Flora odotti käskyä, kipaisi nopeasti kapulalle, toi sen laukalla kohtuullisen suoraan eteen, irrotti käskyllä ja tuli käskyllä sivulle. Tuomarin mukaan olisi pitänyt mennä kapulalle määrätietoisemmin ja pitää kapulaa vahvemmalla otteella, eli ihan hanurista tämäkin.
 
Hyppynouto nollattiin, ja tähänhän se tulos sitten jäi. Flora pomppi hyppykäskyllä esteen viereen toljottamaan estettä kuin jotain myrkkykäärmettä. Käskin sitten noutaa, joten koira kipitti edes hakemassa kapulan.
 
Estenouto oli mielestäni tosi hieno, vaikka heitin ihan surkeasti vinoon ihan esteen taakse, mutta tuomarin mukaan olisi pitänyt kiivetä nopeammin ja pitää kapulaa vahvemmalla otteella ja niin edelleen, eli ihan sieltä oli tämäkin liike.
 
Eteenlähetyksen valmistelevassa osuudessa Flora keuli reippaasti, ponkaisi käskyllä hyvin matkaan ja pinkoi hyvää vauhtia jopa melko suoraan eteenpäin, mutta maahan-käskyllä se kaarsi hitaasti ja seisahtui. Juuri kun tuomari käski käskyttää uudestaan, Flora meni maahan. Ennakoi perusasennon. Mitään hyvää sanottavaa ei tästäkään tietenkään arvostelussa ollut.
 
Paikallaolossa jätin koiran suoraan kyltin taakse, jottei se niin helposti ryömisi eteenpäin. Sepä olikin ryöminyt sivusuuntaan pois kyltin takaa! Mutta makasi maassa kuitenkin edelleen kyltin tasolla eli ei ollut edennyt, joten tätä ei tuomari tainnut huomata. Mitään meteliäkään ei kuulunut. Lopussa ennakoi perusasennon, joten sinne meni tämäkin. (Palatessani Flora nuoleskeli huuliaan odottaen vapautusta takapalkalle, hyvin on tämä ainakin mennyt kaaliin.)
 
Pisteitä tienasimme 63 kappaletta. Maastoon lähdettiin kuitenkin kun oli kerran osallistumismaksu maksettu ja päästiin treenaamaan valmiiseen pöytään.
 
Maasto-osuutemme arvosteli Maija-Liisa Kajas. Janalla säädimme ihan koko rahalla. Flora lähti hyvin, näytti poimivan jäljen ja lähti kuono maassa etenemään. Takaisin janalle! Tappelin joka paikkaan takertuvan pitkän kisaliinan kanssa ja sain koiran takaisin janalle. Se lähti etenemään janalla, näytti taas nostavan jäljen ja lähtevän jäljestämään. Takaisin janalle! Flora kietoi liinan tukevasti puiden ympärille, enkä tiennyt enää, mihin päin koiraa lähettää, janaa eteen vai taakse, tätä jälkeä toiseen suuntaan vai mihin. Flora kuitenkin ratkaisi itse ja lähti nyt nostamaansa jälkeä toiseen suuntaan. Nyt ei enää kuulunut mitään eli jäljellä oltiin.
 
Jälkimaasto oli mielestäni huono, en tykkää jäljestää tällaisissa. Pieni metsäpläntti tien, valtatien ja rautatien välissä, maassa roskia ja jätteitä (mm. hylätty pesukone), puut täynnä erivärisiä kreppejä, sieniä sisältävä muovipussi yhdessä puunoksassa, polkuja risteli tiheästi joka suuntaan... Flora kuitenkin jäljesti hyvin, nosti kepin, sitten toisen. Sen jälkeen pyörittiin polkutiheikössä, josta eteenpäin koira rallatteli menemään sen näköisenä, etten uskonut sen enää olevan ainakaan omalla jäljellä. Työskentely kuitenkin rauhoittui vähän, ja kohta koira oli taas kepillä, jes. Eteni varman oloisesti. Autokin näkyi jo, joten tiesin kahden kepin jääneen matkan varrelle. Hetimiten oltiinkin kuutoskepillä. Neuvottelin venäläisen sienestäjän kanssa, palautin kepit ja lähdin takaisin kentälle, jonka vieressä esineruutu tehtiin.
 
Esine-etsinnästä saimme täydet pisteet, se oli supernopea mallisuoritus. Lähetin Floran vasemmasta kulmasta, sinne singahti, lähdin kävelemään lähetyslinjaa pitkin katsoen eteeni, etten kompastu johonkin, ja kun noin viisi askelta käveltyäni katsoin taas ruutuun, Flora viiletti kohti lapsen kenkä suussaan. Tosin esine oli erittäin, erittäin löyhässä Floran suussa, mutta se ei kuitenkaan pudonnut. Samalla saimme palautteen janasta, pisteet 33. Tuomari neuvoi "takaisin janalle" -käskyn tarkoittavan sitä, että koira kutsutaan janalle, ja se saa itse joko jatkaa janaa, jos se on muuten vain poikennut siltä, tai vaihtaa takajäljeltä oikeaan suuntaan. Nyt löytyi jopa hyvääkin sanottavaa huolellisista lähetyksistäni janalla ja ruudussa sekä koiran hyvästä etenemisestä.
 
Pisteitä kokeesta saatiin yhteensä 216. Maastopisteet olisivat riittäneet tulokseen, joten tottis harmitti sitäkin enemmän. Mutta kyllähän se ihan rehellisesti huono olikin. Nyt vain treenattavana ei hyppynoudon lisäksi ole niinkään isoja teknisiä ongelmia, vaan se todella hankala asia eli koira, joka osaa ja tekee treeneissä, mutta ei kokeessa. Mieli tekisi yrittää vielä kerran tänä vuonna.