Maanantaina pyörähdettiin läheisellä pikkukentällä Iskelässä. Tottisteltiin jääkiekkokaukalossa.
 
Vekalle keksin uuden jekun noutokapulan pitoon. Tökkäsin kapulan koiran suuhun ja lähdin juoksemaan. Veka juoksi perään kapula suussa. Hihkuin kehuja ja heitin pallon. Tätä toistettiin monta kertaa, ja erittäin hyvin meni. Veka tosin pölisti kauluskarvojaan eli kapula ahisti, mutta reippaasti kuitenkin otti sen ja kipitti kapula suussa. Kun hölkkäsin hiljaa suoraan, Veka tuli tarjoamaan varsin kaunista juoksuseuraamista, ja tästä kun pysähdyin, se istui perusasentoon. Hienoa, siinähän oli noudon luovutusasento valmiina!
 
Floran kanssa otettiin pikakelauksena tottisliikkeet lukuun ottamatta noutoja ja paikallaoloa. Kaukaloon asti riepotettiin talutushihnaa, ihan tarkoituksella. Sitten perusasento, hihna taskuun, patukka maahan ja seuraamaan. Seuraaminen oli tyydyttävää, lahnanpuoleista, mutta ei koira sentään ihan kahvilla ollut. Joku kuvio ja vapautus palkalle. Liikkeestä istuminen oli hyvä, tästä vapautin taakse palkalle. Liikkeestä maahanmenokin oli hyvä, siitä vauhtiluoksetulo ja taas patukan riepotusta. Sitten patukka maahan, seuraten takaisin toiseen päähän ja eteenmeno. Loppuleikit, lelu pois, hihna kiinni ja autolle asti leikittiin taas hihnalla. Eli kaikki muu meni hyvin, mutta se seuraaminen hohhoijjaa. Nyt mietintämyssy päähän, miten tätä lähdetään purkamaan.