Tiistaina Vekan agitreenit. Jaakotus ja vastakäännös. Hyvinhän menivät ne, Veka pongahtaa tarkkana aina rintamasuunnan mukaan, vaikka pyörähdykseni aika tönkköjä taas olivatkin. Sitten tehtiin pitkä rata pari kertaa, taisin tehdä yhteensä kaikki mahdolliset mokat. Eksyin radalla. Roiskaisin koiran huonosti kepeille. En malttanut jarruttaa kontakteille. Takaaleikkasin putkelle kääntäen näin koiran putken suulta väärään suuntaan. Voi hyvää päivää. Mutta kokonaisuutena radat menivät hyvin, ja oikein annettu ohjaus kyllä pelasi.
 
Vekan keinujumikin selvisi. Kun pysäytin sitä alakontaktille, se oikeasti pysähtyi vasta neljä tassua maassa, jolloin keinu lähti nousemaan ja pamahti koiran takamukseen. Ihme ja kumma, että tästä tuli koiralle huono fiilis. Jätin siis tilaa koiralle hoitaa homma itse niin johan sujui.
 
Välissä vähän tokoilua. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno hienoja, sekalaisessa järjestyksessä tehtyinäkään ei mitään ongelmaa. Perusasennot melkein ok, mutta luoksetulossa suoraan sivulle perusasennot levisivät kuin Jokisen eväät. Ei ole oikea perusasento koiralle selvä vielä kahden vuoden vääntämisen jälkeen, Veka jumittaa niin kiinni asentoon ohjaavassa kädessä, ettei ilman sitä löydä oikeaa paikkaa. Pitäisi päästä johonkin kurssille tai koulutukseen, jotta joku osaava näkisi ongelman. Perjantain koe ei kuitenkaan huoleta, kyllä tämä siihen riittää. Mutta tokoon ei.
 
Floraa seurauttelin pihalla pieniä pätkiä ennen agiin lähtöä palkaten namikipolle vapauttamalla, koska ei sattunut olemaan mitään kappaletavaranameja. Seuraamispaikka oli aivan hirvittävän löysä ja edessä, käännöksiä en halua edes muistella...