Sunnuntaina Veka osallistui Tampereen koiraurheilijoiden järjestämiin agikisoihin agility- ja hyppyradalle. Agiradan hyllytimme heti neljännellä esteellä. Se oli hyppyeste, jolle kaarrettiin putkesta. Olin liian lähellä estettä, joten Veka joutui tiukasti pitämänsä kolmen metrin hajuraon takia kaartamaan esteen väärälle puolelle, ja kun en ehtinyt sitä pysäyttää niin se hyppäsi väärään suuntaan. Teki mieli rääkäistä ääneen, ja niin myös tein! Rata vedettiin loppuun hienosti.
 
Agiradan jälkeen istuin kentän laidalla herne nenässä pohtimassa Vekan välimatkaongelmaa. Tulin siihen tulokseen, että koiran päässä naksahtaa kun lähden juoksemaan, ja se paimentaa minua radalla pitäen koko ajan tarpeelliseksi katsomansa pakoetäisyyden. Mikä tekee ohjaamisen aika hankalaksi.
 
Hyppyrata oli tehty juostavaksi. Se oli hyvin suoraviivainen ja selkeä, ja välimatkat olivat aika pitkät. En nähnyt yhtään ohjauksellista ongelmakohtaa, tässä oli kaikki ainekset menestyä. Rata lähtikin sujumaan vallan mainiosti. Sain koiran oikeille esteille ja juoksin minkä kintuista lähti. Ratamme kaatui kaikista mahdollisista esteistä juuri siihen, jonka piti sujua: keppeihin. Veka haki kepit oikein ja lähti pujottelemaan, mutta puolenvälin jälkeen se alkoi haukkua, mitä se ei koskaan tee radalla, ja lähti pois kepeiltä. Oli pakko ottaa kepit uusiksi, ratavirheitä ropisi ja ihanneaika paukkui. En tiedä, mitä tässä tapahtui. Mistä noista elukoista tietää, mutta voi hyvin olla, että ängin liian lähelle ja häiritsin koiraa hihkumalla sen korvan juuressa.
 
Iltapäivällä Flora kävi treenailemassa. Ensin pyörähdettiin TamSKin kentällä Niihamassa. Seurautin Floraa pitkän suoran, namipalkka täyskäännöksen jälkeen. Muutama pieni kontaktin pudotus, muuten oikein hyvä. Toinen pitkä suora takaisin. Tasamaanouto oli varsin hieno, niin myös liikkeestä istuminen. Liikkeestä maahanmeno ei tahtonut onnistua, meni istumiseksi. Luoksetulo oli hyvä, eteen istuminen jäi aika kauas. Otin koiran sivulle ja heitin lelun maahan, seurautin Floran toiseen päähän kenttää, tästä todella hieno eteenlähetys. Leikit ja pois.
 
Jäljen AH tallasi metsikköön Niihamassa. Sen ajaminen oli aika täydellinen katastrofi. Janalla piti uusia lähetys kun Flora lähti käppäilemään lähellä olevalle polulle. Uusinnalla se lähti paremmin, nosti jäljen, tarkisti takajälkeä ja kääntyi itse oikeaan suuntaan - no tämän verran jotain positiivista tässäkin jäljessä. Ensimmäisellä suoralla Flora käveli suoraan KAHDEN kepin yli, ja yritti kävellä aivan pokkana myös kolmen seuraavan yli! Ennennäkemätöntä porsastelua! Olin kerrassaan tyrmistynyt. Kepeistä 3,4 ja 5 huomautin koiralle, jolloin Flora palasi nostamaan kepit – mitään vaikeuksia niiden löytämisessä ei ollut, eipä vain viitsinyt niitä nostaa käskemättä. Ainoastaan kuutoskepin se ilmaisi itse. Muutenkin Floran jäljestäminen oli todellista löysäilyä ja hutilointia, ja yhdessä kohdassa se loikkasi jäljeltä ojan yli ja olisi tyytyväisenä jatkanut matkaa ties minne. Motivaatio ja keskittyminen täysin hukassa.