Maanantaina Floran kanssa kentällä. Flora oli hiukan väsyneen oloinen vierailuviikonlopun hulinasta ja maanantain eläinlääkärireissusta. Floran maha röntgenkuvattiin, mutta lauantaina hotkaistua alumiinista muffinivuokaa ei kuitenkaan kuvassa näkynyt, joten se oli jo poistunut keskuudestamme. Kentällä Flora seuraili koko ajan nätisti eikä lähtenyt hippaloimaan, olihan taskussa ruokaa. Työn alla oli taas nouto. Seuraa-käsky piti Floran paikallaan, ja muutaman hämyn jälkeen se tarvitsi kaksi käskyä lähtöön, mutta muuten aivan superhieno nouto. Eli olen nyt saanut varastelun ylikorjaamisella koiran jumittamaan noutoon lähdössä... noutoon on kuitenkin tullut vauhtia ja varmuutta kun palkatta jätetyt varastelut ovat jääneet pois hämmentämästä koiraa. Estenoudossa kuitenkin taas yksi varastaminen, uusinta ok. Sitten vietiin yhdessä eteenmenopalkka ja jatkettiin seuraamisella sekä jättävillä liikkeillä, joissa ei ollut mitään korjattavaa. Seuraamispaikka tosin on liian edessä ja koira poikittaa - onkohan joku neropatti palkannut siitä ollessaan tyytyväinen siihen, että koira ylipäänsä seuraa? Oho... no, mutta ainakin se seuraa! Eteenlähetys oli aika hyvä, vähän vimpulaan meni kun palkka piti etsiä. Sain Floralle jälkikoepaikan 24.9., mutta sinne pääsy näyttää aika heikolta, koska Flora oireilee jo juoksuja.
 
Vekan tiistaiset agitreenit pidettiin Eteläpuistossa ulkokentällä. Olin paikalla ajoissa, joten otin sopivasti tyhjällä kentällä pienet toko/tottisulkeiset. Seuraamisessa Veka tunki törkeästi kiinni ja eteen poikittamaan. Luoksetulossa taas hyytyi vallan paikalleen. Liikkeestä maahanmeno ei meinannut muistua mieleen, eikä uutena liikkeestä istuminen mennä jakeluun. Noutokapulan Veka otti suuhunsa, mutta esitti taas kuolevansa siihen paikkaan. Ainoa onnistunut oli paikkamakuu, jätin koiran auton viereen ja kävelin kentän poikki viemään roskan roskikseen. Tajusin, miten valtavasti työtä on tehtävä, jos aikoo tämän koiran saada edes tokon avoimeen luokkaan... tokoilu on jäänyt täysin Floran aktiivitreenien varjoon, ja eihän koira edes pidä yllä taitoja saati opi uutta, jos sen kanssa ei treenata säännöllisesti ja johdonmukaisesti useita kertoja viikossa. Ilmoitinkin sitten Vekan mölli-BH-kokeeseen. BH-koe on siis seuraava tavoite, tämän syksyn aikana.
 
Agiin rakensimme kisoissa olleen ykkösluokan hyppyradan. Ensimmäinen ratamme meni hyvin, sain koiran oikeille esteille, vaikka ohjaus oli jatkuvasti myöhässä. Jopa tiukka persjättö onnistui yli odotusten. Yksi rima taisi pudota, muita varsinaisia virheitä ei tullut. Suoritukset videoitiin, ja videota katsoessa repesin ääneen kohdassa, jossa koira on putkessa ja minä pyörin paikallani arpoen kuumeisesti, mihin hemmetin suuntaan tästä piti lähteä... Videolla näkyi myös ikävästi, miten koira joutuu jatkuvasti hidastelemaan ja kääntymään minua kohti ohjausta kyselemään. Kouluttajamme käski minun olla mieluummin hiljaa kuin hihkua käskyjä pahasti myöhässä. Niinpä ohjasin uusinnassa pitäen suuni kiinni, ja tämä rata onnistui suorastaan erinomaisesti! Yksi rima putosi, mutta muuten sujui kuin tanssi. Veka haki kepitkin itse varmasti ja vauhdikkaasti, ei sitä enää tarvitse asetella ja hissutellen niille saattaa. Olin hurjan tyytyväinen koiraan! Kisoja ajatellen ei töki muu kuin kontaktit, ja nekin ovat hyvässä vaiheessa.
 
Keskiviikkona vain pikahyppelyt kotipihassa. Naksutin Vekalle liikkeestä istumista, joka onnistui hyvin, onhan siihen hyvät pohjat jo muista jättävistä. Sitten noutokapula, jonka lykkäsin koiran suuhun ja pakitin kutsuen Vekaa. Veka ottikin varovasti pari askelta, käskin istua, ja koiran istuessa sen päätä myöten liimautuneet korvat jopa hiukan hytkähtivät ylös! Vekan istuessa seisoin sen edessä, sanoin noutokäskyn, otin kapulan ja palkkasin, tietysti palloleikillä. Takaperin ketjuttamalla siis mennään.
Flora teki luoksetulon eteentuloja ilman käsiavustusta, ja nyt se sujuikin suurimmaksi osaksi hyvin. Välillä silti hanuri hilautui puolitiehen perusasentoa kohti. Suusta pudotettu palkka olisi tähän kätevä, mutta olin pyöritellyt hevosenlihasta, kaurahiutaleista ja kananmunasta uunissa paistettavia pullasia, joita ei todellakaan tehnyt mieli pitää omassa suussa... Floran kyljet ovat taas palkkanameista sen verran pehmenneet, että sille täytyy antaa palkkana vain oma ruoka eikä syötellä yhtään ylimääräisiä einesvalmisteita. Sitten nouto, ensin muutama hämy ja sitten noutokäsky. Eipä lähde ensimmäisellä käskyllä, nyt pitää alkaa hillitä odottamisesta palkkailua ja tehdä siitä epäsäännöllisempää.
 
Torstaina treenailtiin Hämeenkyrössä. Ensin pyörähdettiin kentällä, tehtiin hallittu entrée ja patsasteltiin kentällä hillitysti kuono kiinni. Sitten yksi kappale tasamaanoutoja. Tuijotin koiraa tiukasti ennen heittoa, mutta en sanonut mitään. Heitto ja nouda! Flora paukkasi kapulalle haukkuen koko matkan. Meteliä lukuun ottamatta täysin hyvä nouto! Tästä hevospullapalkka, sitten pitkä suora seuraamista, täyskäännös ja lelupalkka, riehuttiin ihan olan takaa.
 
Sitten ajeltiin maastoon, tallailtiin jälkiä, janoja ja esineruutua. Esineruudussa esineet takakulmissa, tarkoitus oli lähettää koira ensin toiseen ja sitten toiseen kulmaan lähetyslinjalla siirtyen. Flora pinkaisi matkaan ja paineli sivulinjaa ja poikittaistallauksia pitkin kuono maassa. Aikansa pitkin ruutua paineltuaan se sai vainun, nosti esineen ja pinkoi sen kanssa luokseni tuhatta ja sataa. Sain esineen jopa kiinni. Koska se oli ristikkäinen esine lähetyskulmaan nähden, toinen lähetys tuli melkein samaan paikkaan. Flora lähti, mutta haukkui minulle taas mennessään. Löysi kuitenkin hyvin toisen esineen. Intoa ja vauhtia oli hyvin, mutta vähän järjenkäyttöä olisi taas toivonut lisää.
 
Ja voi rotta, mikä jälki... ajatuksena oli tehdä helppo ja kiva jälki koiran motivoimiseksi, selkeä ja alle kisapituinen jälki mukavaan maastoon runsaalla keppimäärällä höystettynä. Flora lähti janalle vauhdikkaasti, ylitti jäljen, koukkasi takaisin ja lähti jäljestämään. Poukkoili siksakkia suoralla. Nosti kepin. Jatkoi sinkoilua, paukkasi kulmasta ulos ja olisi jatkanut matkaa, mutta tähän pysähdyttiin odottamaan. Flora katseli meitä hetken asiaa pohtien, palasi sitten jäljelle. Juoksi kakkoskepin yli, pysähdyin taas odottamaan, koira palasi nostamaan kepin. Siitä jatkettiin viipotusta ja vouhotusta, jäljestettiin hirveä vähän matkaa... ja tätä koiraa siis vapaalla ei riista kiinnosta pätkääkään, vaikka kuonon edestä lähtisi. Nostettiin kuitenkin kaikki loput seitsemän keppiä, joiden löytymisessä ei ollut ongelmia, ja pieniä pätkiä kaiken kaahotuksen välissä jäljestettiin todella hyvinkin. Myönteistä oli tietenkin myös harhajäljelle vaihtamisen jälkeen sen oma-aloitteinen jättäminen ja omalle jäljelle palaaminen. Loppuun asti päästiin ja kepit saatiin, mutta kokonaisuutena keskittymiskyky oli aika pyöreä nolla. Tätä voi kylläkin ainakin osittain panna myös kohta tulevien juoksujen piikkiin.
 
Perjantaiaamuna jatkettiin harjoituksia ja treffattiin aamulenkillä koirakaveri, joka oli vallan ystävällisesti tallannut meille sekä jäljen että esineruudun, kiitos Annukka! Ensin ajettiin jälki. Lähetin polkua pitkin, joka ei ollut aivan suora, mutta sitä edettiin ja jälki nostettiin hienosti. Flora lähti jäljestämään reippaasti ja keskittyneesti. Nousi keppi ja toinenkin, lähetin koiran kepeiltä hallitusti, ja matka jatkui hyvässä järjestyksessä. Tultiin ensimmäiseen kulmaan, jossa Flora hukkasi jäljen ja alkoi etsiskellä sitä. Odotin paikallani, että koira etsii jäljen ja vetää minut mukaansa. Flora kuitenkin kierteli ja kaarteli kietoen liinan puiden ympärille. En halunnut liikkua ja talloa paikkaa enempää itse, joten tein EMÄMUNAUKSEN! Laskin liinasta irti... Flora lähti iloisesti rallattelemaan jälkeä pitkin kuono ylhäällä ja jolkotteli kolmos- ja neloskeppien yli. Tiedossahan on, että tämä koira vaan ei työskentele liina irti ja piste. Pyydystin liinan ja otin sen tuntumalle ennen toista kulmaa, joka menikin vallan sulavasti. Työskentely tarkentui heti, jäljen loppu mentiin taas keskittyneesti työskennellen ja nostettiin loput kaksi keppiä.
 
Sitten ruutuun, Veka ensin. Voi miten takkuista oli, toistelin ja toistelin etsintäkäskyä koiran pysähtyessä ihmettelemään, Veka humputteli ruudussa löytämättä yhtään esinettä, joita oli tyrkyllä kaikkiaan kuusi... tajusin yhtäkkiä, ettei sillä ole koskaan vieraita esineitä ollutkaan. No, otin koiran ruudun reunaan ja Annukka kävi näyttämässä Vekalle yhden lähellä olevan esineen. Silti oli todella vaikeaa, mutta viimein löytö ja pallo!
 
Floralle ruutu oli jostain syystä yhtä vaikea. Kesti todella kauan ennen kuin löytyi mitään, ja lähettelinkin ilman esinettä palaavaa koiraa moneen kertaan uudestaan. Viimein löytyi pankkikorttikotelo. Haetutin sitten kuitenkin toisenkin esineen, yhtä takkuista oli, mutta löytyihän sieltä kuitenkin jotain.