Perjantaina vedettiin Floralle palauttavat treenit. Veka sai siinä siivellä oman osuutensa treeneistä. Flora nukkui aamulla pitkään, mutta ei ollut muuten millään tavalla väsynyt kokeesta, vaan touhotti ja kärtti tekemistä kuten tavallista.
 
Jälki tehtiin hiukan uudella tavalla. Mieheni käveli vähän matkaa metsään ja meni piiloon. Tulin saman tien Floran kanssa paikalle ja vain näytin metrin päästä jäljen paikan ilman kummempia lähetysseremonioita. Flora lähti kovalla tohinalla jäljestämään, erittäin laveasti kun jälki oli aivan tuore. Piilolle päästyään se paukahti haukkumaan karvat pystyssä - apua, metsässä on ihminen! Mutta sitten syötiinkin herkut ja leikittiin vielä päälle, Flora riehui aivan liekeissä patukan kanssa.
 
Vekalle tehtiin sama harjoitus, mutta Veka otti sen ennemminkin hakutreeninä. Ja Veka oli taas niin Veka... se jäljesti jälkemme polkua pitkin lähtöpaikalle, mutta kun osoitin jälkeä ja yritin lähettää, koira lopetti jäljestämisen ja jäi paikalleen ihmettelemään. Nappasi kuitenkin ilmavainun. Kannustin sitten etenemään vapaavalintaisella tavalla, ja oikeaan suuntaan rymyttiin vauhdilla jälkiliina soiden. Piilolla löytyi oma ihminen, herkkuja ja pallo. Veka otti taitavia koppeja vauhdissa metsämaastossakin.
 
Illalla mentiin Pirkkahallille tekemään palauttava kenttätreenikin. Flora tuli kentälle hiljaa sivulla - namitaskua kytäten... tehtiin vain pienet seuraamiset namipalkoilla ja leikittiin. Flora taisteli ja riehui kuin viimeistä päivää, roikkui äristen patukassa kun pyöritin sitä välillä kierroksen kokonaan ilmassa. Sitten koira maahan ja hain ruokapurkin. Purkki vietiin yhdessä kentän päähän, sitten juostiin erittäin äänekkäästi toiseen päähän, josta erittäin vauhdikas eteenlähetys.
 
Veka rymysi kentälle innosta soikeana. Kokeiltiin seuraamista, ja niinhän se taas painoi päälle kuin yleinen syyttäjä, varsinkin käännöksissä kompastelin koiraan. Mutta seurasi ja seurasi vaikka kuinka pitkälle. Parit namipalkat ja pallo esiin. Pallon esiintulo tietysti kiristi seuraamista vielä pari astetta... kokeiltiin liikkeestä istumista sekä liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa, jotka menivät vähän sinne päin. Pallottelun jälkeen panin koiran maahan ja menin hakemaan ruokapurkin. Vein purkin koiran taakse ja tulin 30 askelta eteen pk-paikallaoloon, jota Veka ei ole tehnyt koskaan. Siellä se äkötti kuin tatti, en nähnyt syytä makuuttaa kauan. Koiran viereen, ylös ja vapaa - Veka ponkaisi ruokapurkille. Se ei ole koskaan syönyt ruokaansa treeneissä ja saattaa jättää kotona syömättä, jos jostain syystä ahistaa, mutta nyt sen kummemmin ihmettelemättä hotki koko purkillisen yksin keskellä kenttää.