Maanantaina Floran kanssa tottiskentällä. Koira oli loistovireessä. Nyt kuljetin sen kentälle vaihteeksi kuono kiinni eli käsi namitaskussa. Se huutaa yleensä koko matkan, mutta kyttäsi nyt hiljaa nameja. Kentällä en päästänyt sitä yhtään kikkailemaan omiaan, vaan vaadin sivulla pysymistä koko ajan. Käppäilin pitkin kenttää, seisoskelin välillä, asettelin muodollisesti noutokapulaa ja yritin muutenkin jäykistellä kuin kokeessa. Se ei häirinnyt tippaakaan Floraa, satelihan taskusta ruokapalkkoja seuraamisesta. Seuraamisessa oli hyvä kontakti, en jaksanut stressata eteen änkemisestä. Sitten noutoon. Olin kuulostellut muiden harrastajien näkemyksiä varaslähtöjen karsimisesta ja tullut siihen tulokseen, että palkkaan koiraa odottamisesta, jolloin sen ei ole niin kiire kapulalle - jos palkka tulee aina vain kapulasta, luonnollisesti koiralla on kauhea hinku hakea se. Esittelin Floralle saatavissa olevaa ruokapalkkaa ennen heittoja. Juu ei. Se ei riittänyt. Varaslähtöjä pääsi liian monta, tyhmä minä. Sitten sivulla odottamisesta palkkailu sai koiran jämähtämään siihen eikä se lähtenyt yhdellä käskyllä noutoon lainkaan. Otettiin vielä estenouto matalalla A:lla, tässä ei varasteltu, mutta kapulaa ei tahtonut löytyä rehottavien voikukkien joukosta, joten sekään ei mennyt kovin sujuvasti. Lopuksi seurautin vähän matkaa, jätin koiran maahan ja kävin viemässä kissanruokapurkin kentän päähän. Eteenlähetys oli vauhdikas, mutta ei ihan suora, tosin en taas tiedä, mihin lähettävä käteni mahtoi näyttää. Kaarteella siis palkalle. Kävelin koiran luo sen syödessä. Loppuleikit ja kiitos hei. Fiilis oli hyvä, vaikkei se nouto nyt ihan nappiin mennyt.
 
Tiistain agitreeneissä Veka esitti taas osaamistaan. Kepit ovat nyt niin vahvat, että voin alkaa lisätä vauhtia liikkumalla itse nopeammin. Ohjauskuviot menivät, no, miten ne nyt meillä menevät... koira paikkasi todella hyvin. Kouluttajamme huomautti, että turha minun on esteiden nimiä hihkua pahasti myöhässä kun koira suorittaa niitä jo hiljaisen vartalo-ohjauksen luettuaan. Loppuun muutama A kontakteja painottaen, ei mitään häikkää näissä. Taukotokoilukin meni aika kivasti. Lähikaukoissa hyvät asennonvaihdot. Ja Veka otti tarjotun noutokapulan suuhunsa eikä edes pudottanut sitä vaan piti hetken aikaa. Tosin sen näköisenä, että koiraparka piestään noutokapulalla aamuin illoin. Mutta uskoisin, että tähänkin saadaan vähän tekemisen meininkiä kun liike tästä pikkuhiljaa avautuu ja saadaan sitä sen verran kasaan, että pääsen palkkaamaan pallolla.
 
Agin jälkeen Veka sai ruokansa, Floran ruokakippo lähti noutokapulan kanssa pihalle. Lähdettiin purkamaan varasteluongelmaa koiran siedättämisellä kapulan liikkeeseen ja naksulla palkkaamalla. Naksuttelin perusasennosta ja vein ensin kapulaa itse vähän matkan päähän hakien sen sitten itse pois. Seuraa naks aina välissä. Sitten pienenpieniä heittoja ihan viereen, seuraa naks. Hiukan isompi heitto, toistin seuraa-käskyn ja pidin katsekontaktin koiraan heiton ajan. Muutama heitto, hain aina kapulan itse pois. Nyt oli nappuloita naksuteltu pari kourallista koiran kököttäessä sivulla koko ajan, eikä sen ahteri ollut liikahtanut paikaltaan yhtään mihinkään. Ajattelin, että tokkopa se siitä yhtäkkiä luvallakaan paukkaa kapulan perään, mutta heitin ja hihkaisin NOUDA! Vau, Flora ponkaisi heti matkaan ja toi kapulan laukalla, vaikkei pihalla mahdu edes ottamaan kuin pari laukka-askelta. Luovutuskin oli harvinaisen hyvä. Ei muuta kuin kiitos ja kipollinen raakaa lihaa kuonon eteen!
 
Keskiviikkona peltojälkitreenit. Sain Floralle vieraan jäljen, koiran motivoimiseksi vieraalle jäljelle ihan alkeisharjoitus eli suora pätkä, jolla oli ruokaa joka askelella. Päässä oli keppi ja ruokapurkki. Flora lähti jäljelle epävarmasti, mutta eteni etsien kaikki ruoat ja pääsi loppuun asti. Jostain käsittämättömästä syystä se kulki suuren osan matkasta poikittain ristiaskelin. Jatkossa pitäisi ajaa vain lisää ja lisää vieraita jälkiä, motivaatiota nostavia harjoituksia...
 
Torstaina otettiin vain lenkin varrella pienet esineet. Panin koirat puuhun kiinni ja kävelin siksakkia pienen kaistaleen, jolla oli kolme esinettä peräkanaa. Veka laukkasi irti päästyään suoraan ruutuun, loikki sen keskelle, törmäsi esineeseen ja toi sen saman tien. Vau, varmaan nopein etsintä ikinä ja herra Tennis Pallo peliin. Flora lähti reippaasti ja pysähtyi katsomaan, missä menen - kokeessahan se liikkui ruudussa samaan suuntaan, johon kävelin etulinjalla. Haki takaesineen, jolla otettiin pieni vetoleikki. Sitten vauhdista uusi lähetys, eipä halunnut koira lähteä, tarvitsi pari käskyä. Onneksi se lähdettyään törmäsi hetikin etuesineeseen, joten saatiin ainakin helppo ja kiva nosto. Sitten taisteluleikit, koira riehui aivan liekeissä.
 
Pihassa vielä pieni noutoharjoitus. Veka piti kapulaa aivan luimussa, mutta houkuteltuna sentään pystyi ottamaan pari askelta. Huoh. Onneksi tennispallo auttaa kaikkeen. Floralle taas valenoutoja ja peruasennosta palkkailua, sitten yksi oikea nouto ja isompi palkka. Hyvin ovat varaslähdöt karsiutuneet - omassa pihassa...