Torstai-iltana suunnattiin Hämeenkyröön Kyröskosken käyttökoirien jälkikokeeseen, jonka tuomaroi Jani Heinilä. Menomatkalla jännitti, mutta paikan päällä tuttujen kanssa jutustellessa jännitys hävisi johonkin eikä sen koommin palannut.
 
Ensin mentiin jäljille. Flora huuteli kovasti ilmoittautuessamme, mutta veti janalta täydet pisteet enkä itsekään onnistunut niitä sössimään. Koira tuntui jäljestävän oikein erinomaisesti, ja kohta se tarkensikin keppiä ja ilmaisi... tyhjää kohtaa, jossa ei ollut mitään. Tuli paha aavistus, jota olisi pitänyt totella, ja palata takaisin. Flora nimittäin ilmaisi säännöllisin välimatkoin tyhjiä kohtia, työnsi vielä kuononsa käännettyyn sammaleen, jossa oli ollut purkki piilossa. Hyvin se jäljesti, askeletkin näkyivät maassa kyllä. Jälki jatkui ja jatkui todella pitkälle. Tajusin kyllä aika pian, että väärällä jäljellä ollaan kun keppejä olisi pitänyt olla jo monta, mutta koira ilmaisi vain vanhoja purkkien paikkoja. Kun aikakin oli jo kulunut, käännyttiin ja palattiin autolle. Harmitti hyvin, hyvin paljon, koska tämähän on ollut meille vahvin alue! Vieraiden jälkien hui hai -asenteesta ei sitten ilmeisesti vieläkään ole päästy yli. Flora siis vaihtoi jo ennen ensimmäistä keppiä väärälle jäljelle. Epäilen, että heti alkumatkasta Flora sai vanhan purkin paikasta hajun, joka veti sen puoleensa, ja siitä koira sitten jatkoi väärää jälkeä.
 
Ei auttanut muu kuin palata esineruudulle keppien luovutukseen ilman keppejä. Pohdin kotiin lähtemistä, mutta mentiin kuitenkin esine-etsintään kokeilemaan ihan koko rahalla. Flora huuteli taas kun ilmoittauduimme ja ruutu esiteltiin, joten käänsin koiran ja vinkaisin sen ruutuun saman tien summamutikassa vasemmasta etukulmasta. Sinne koira singahti ja juoksenteli ruudussa. Kävelin lähetyslinjaa pitkin. Flora pysähtyi ihmettelemään, joten uusin lähetyskäskyn ja näytin ruudun keskiosaa. Flora ponkaisi taas etsimään, jolkotteli keskellä ja lähti juoksemaan takarajalle kun yhtäkkiä esineen haju iskeytyi sen kuonoon, ja se kurvasi äkisti johonkin takaosan keskelle ja poimi esineen. Huikkasin hyvä tyttö! ja koira pinkoi luokseni esineen kanssa, jonka sain jopa ajoissa kiinni. Luovutimme villamytyn, saimme täydet pisteet ja menimme syömään kinkkua! Tämä vähän lohdutti.
 
Vettä alkoi sataa, ja pohdin taas kotiinlähtöä, mutta päätin kuitenkin mennä tottikseen maksettuna treeninä. Minkäänlaista stressiä tai jännitystä ei ollut kun ei tulos ollut enää siitä kiinni. Tottiksessa koetreenin puute kyllä näkyi - ennen suoritusta Flora hippaili pysymättä kunnolla sivulla, ja huuteli taas odotellessaan. Ensin paikallaoloon. Flora jäi nätisti paikalleen. Aloin katsella suorituspariamme kun kentältä alkoi kuulua läpsyntää - ohjaaja herätti koiransa huomiota reittään läpsimällä. Valkoinenpaimenkoira reagoi laukauksiin niin että käytännössä lakkasi seuraamasta, kaavio eteni erittäin vaivalloisesti, ja pelkäsin, että Floralle tuleekin todella pitkä paikallaolo hämärtyvässä illassa äsken loppuneen sateen kastelemalla kentällä mäkäräisparvessa. Ennen henkilöryhmää tuomari keskeytti koirakon suorituksen. Parimme poistui kentältä, joku näytti lähtevän hakemaan seuraavaa koiraa. Sitten odoteltiin, ja ajattelin, että jopa nyt paikkamaataan tosiaan ihan koko rahalla. Saimme kuitenkin onneksi kutsun suorittamaan liikkeitä! Flora oli maannut koko ajan nätisti ja hiljaa paikallaan.
 
Seuraamiskaaviossa tapahtui sekä seuraamista että luikertelua. Koira pysyi mukana kuitenkin tyydyttävän arvoisesti. Liikkeestä istuminen meni hienosti, erinomainen. Liikkeestä maahanmenossa reipas ennakointi, hyvä maahanmeno, ripeä luoksetulo - suoraan sivulle. En koskaan ota treeneissä sivulletuloa vaan palkkaan aina eteen, mutta mikäs koiran on kokeessa kokeillessa kaikkia uusia juttuja...
 
Noudoissa miinuspisteitä ropisi. Flora oli sen verran ylivireessä, ettei millään malttanut odottaa käskyä, vaan jokaisessa noudossa singahti matkaan yhtäaikaisesti kapulan kanssa. Tasamaanouto oli muuten ok. Hyppyesteen kiersi mennen tullen, luovutuskin taisi olla jossain ihan kuusessa. A-nouto oli muuten hieno, mutta se varaslähtö.
 
Eteenlähetyksessä Flora lähti huonosti, mutta nosti sitten vauhtia ja lähti juoksemaan kohtuullisen suoraan. Maahanmeno oli moitteeton. Pisteitä saimme 66 kappaletta, mihin en ollut lainkaan tyytymätön kaikki kämmäilyt huomioiden. Arvostelun jälkeen Flora riehaantui revittämään talutushihnaa, joten haettiin lelu ja otettiin vielä reippaat taisteluleikit kun koirassa virtaa riitti. Sitten autoon syömään.
 
Kaiken kaikkiaan tuntui, että hyvä tästä tulee kun saadaan paketti kasaan! Jälki oli työtapaturma, joita sattuu. Flora jaksoi kokeen hyvin eikä väsähtänyt missään vaiheessa. Tottiksessa iloitsin siitä, että paikallaolossa ei ollut mitään ongelmaa eikä Flora piitannut laukauksista. Kärsimätöntä metelöintiä kuului odoteltaessa, mutta ei suoritusten aikana (no muutamaa sivulletuloa taisi säestää haukahdus tai pari...). Koira oli reipas, energia vain ei aina suuntautunut oikeaan kohteeseen oikealla hetkellä, mutta se on vain harjoittelusta kiinni, edellytykset ovat olemassa ja hyvä suoritus tassun ulottuvilla :)