Jälkitreenit Hämeenkyrössä osuivat sopivaan kohtaan, Flora on koko viikon kulkenut perässä kyttäämässä ja kärttänyt jotain. Olepa hyvä.
 
Ensin esineet, noin 50 x 15 metrin kaistale. Viisi esinettä paikoillaan. Lähetyksessä olin hidas, koira pongahti matkaan itsekseen, eihän tälle voinut kuin nauraa. Siellä se singahteli, ei irtoamisongelmaa tänään vaan välillä koira huiteli niin reippaasti ruudusta ulkona että sileällä mäntykankaallakin oli häipymässä horisonttiin. Huikattiin neiti takaisin... en muista, missä järjestyksessä esineet nousivat, mutta molemmat takakulmat ja takaosan keskiesine saapuivat käteeni, jopa melkein putoamatta, yhden Flora joutui kerran nostamaan. Kolme esinettä siis, uskallettiin lähettää vielä kolmannelle, vaikka koira oli jo melkoisesti juoksennellut. Ja tulihan sieltä kolmaskin esine hienosti. Erinomainen etsintä! Olin kovin tyytyväinen tulokseen, mutta en tiedä, miten kertoa koiralle, että se pääsisi itse vähemmällä, jos tekisi tarkempaa työtä ja juoksisi vähemmän. Loppuun Flora sai vielä nähdä esineiden menevän takaisin ruutuun.
 
MS tallasi noin 700 metrin jäljen, joka vanheni puolitoista tuntia. Koin valaistuksen pohtiessani Floran lähtöä nykyisin niin usein ensin vinoon ja sitten takajäljelle. Sehän lähtee aina vinoon jäljen suuntaan - saa lyhyellä janalla jäljestä vainun ja yrittää oikaista - ja kun sieltä se kiskotaan pois, se kokeilee sitten, josko takajälki kelpaisi ohjaajalle. Siksi se on niin epävarma, kun se kiskotaan takajäljeltäkin pois.
 
Nyt jana oli ehkä 15 metriä. Flora lähti hyvin, kääntyi taas vinoon, mutta kääntyi pois kun jälkiliina tarttui oksankarahkaan ja nykäisi. Jälki löytyi ja taas mentiin takajäljelle. Käänsin koiran lähettämällä sen jälkeä oikeaan suuntaan kuten janallekin lähetetään, joten se lähti paljon varmemmin ja reippaammin. Jäljen alku meni vähän vouhotukseksi, Flora pongahteli sinne tänne, mutta ensimmäisellä kepillä se taas ryhdistäytyi, tästä matka jatkuin suorastaan erinomaisesti työskennellen. Kulmassa vähän pyörittiin, pysähdyin odottamaan ja lähdin perään vasta kun koira veti minut liikkeelle. Tuli meille ihka ensimmäinen tien ylitys - ei mitään ongelmaa. Keppejä nousi, sitten tuli toinen tien ylitys. Tässä vähän pyörähdeltiin ja liina lipsahti kädestäni. Jälki löytyi ja jatkui tien takana suoraan hyvin tasaisessa maastossa. Tällaisissa paikoissa Flora erittäin mielellään vähän pitää taukoa jäljestämisestä, ja niin se teki nytkin. Koira siis jolkotteli pää ylhäällä iloisesti leveää siksakkia jäljen päällä. Tälle pätkälle jäi keppi, ja olisi jäänyt toinenkin, ellemme olisi pysäyttäneet neitiä ja kysyneet että mitäs jos tulisit tänne ja vaikka jäljestäisit? Palatessaan se pysähtyi kepille, sain liinasta kiinni ja saatiin piski ruotuun. Matka jatkuin jäljestäen, ja kun kohta tuli kulma, Flora ryhdistäytyi ja jatkoi tarkkaa työtä. Kohta oltiinkin viimeisellä kepillä.
 
Kokonaisuutena hyvä jälki! Päästiin ilman kummempia hässäköitä alusta loppuun. Motivaatio oli hyvä ja vauhti riittävä hellesäässä rutikuivalla kankaalla. Osasin odottaa koiran pyöriessä ja jatkaa vasta kun se oli oikeasti jäljellä. Kepit nousivat lukuun ottamatta yhtä, joka oli periaatteessa oma mokani, koska päästin liinasta ja annoin koira hutiloida. Tiedossahan se on, että Flora heittäytyy huolettomaksi heti sellaisen mahdollisuuden saadessaan. Sille ei vaan saa antaa liikaa liekaa.