Koska Flora on lomalla enkä itse voi elää päivääkään koiratreeneittä, lähdin Vekan kanssa agihallille. Alkuun leikit narulelulla, sitten tokon pariin. Naksuttelin perusasentoja, jotka sujuivatkin vallan mainiosti, tiivistä ja suoraa on eikä Veka yritä enää kiertää, tosin tuleehan se vastaavan kokoisella lenkillä sivulle toista kautta, mutta tulkoon.
 
Sitten noutokapulan naksutusta. Lähti sujumaan hyvin, Veka tarttui hampailla kapulan keskiosaan ja jopa siirteli kapulaa lattialla muutaman sentin. Sitten taas yhtäkkiä - päts, koomaan. Mitä hel...? Ajattelin istua ja odottaa rauhassa koiran heräämistä. Koira istuu kuin tatti ja tuijottaa tyhjyyteen. Jossain vaiheessa totesin, että istumme tässä vielä hallivuoron lopussakin, joten kävelin hallin seinustalle istumaan. Koira istui kuin tatti keskellä kenttää ja tuijotti tyhjyyteen, ei reagoinut mitenkään. Pakko oli jossain vaiheessa toimia itse, kutsuin koiraa. Ei mitään. Hihkuin, Veka heräsi koomasta ja tuli luokse. Osoitin lattialla olevaa noutokapulaa, Veka tökkäsi sitä kuonollaan, palkkasin tästä kun en muutakaan keksinyt ja sitten pantiin kauhistuttava kapulahirviö pois. Liian monta toistoa? Muuta syytä en tähän koomailuun keksi?
 
Leikitin Vekaa, hilluttiin ja hömpötettiin vähän mieltä paremmaksi. Veka vaikutti palanneen maan pinnalle, tehtiin sitten avoimen luokan hyppyä, Veka ei oikein irronnut ensimmäisellä käskyllä, ja pyrki istumisen sijasta menemään maahan esteen takana. Saatiin pallopalkalla vauhtia. Yritin vielä vähän kaukokäskyjä, mutta Veka oli aivan maansa myynyt kaukokäskyistä, joten pari vaihtoa ja vapautus, enempää ei olisi irronnut.
 
Sitten agin pariin. Puomin ja A:n kontakteja muuripalikoilla, näissä ei yhtään virhettä, ei kai kun ei vauhtia ollut juurikaan. Keinu ok. Vähän ohjauskuvioita, panostin rintamasuuntaan, johon Veka niin vahvasti tukeutuu, ja nämä menivätkin hyvin. Vielä parit keppien pujottelut, sitten koira lötkähti maahan makaamaan sen näköisenä että mua huvita enää mikään.
 
Kaiken kaikkiaan koira oli erittäin huonossa vireessä. Veka kärsii kyllä helteestä, ja kun nyt naapuritalossa on juoksut, on elämä taas niin VAIKEETA ja mistä vain voi hetkessä tulla kriisi ja angsti ja stressi.
 
Siihen aikaan kun peruutetun kokeemme olisi pitänyt päättyä, lämpötila putosi heti kymmenen astetta, alkoi sataa, ja paahteisen helteen tilalle tuli miellyttävän raikas ja kostea hyvä jälkikeli.