Keskiviikkona käytiin Floran kanssa Hämeenkyrössä jäljestämässä MS:n ja hänen nahkojensa kanssa. Voi ihme, mitkä jälkimetsät siellä olikin, vatupassintasaista jäkäläistä kangasta ja harvaa mäntypuustoa joka suuntaan silmänkantamattomiin.
 
Tallattiin jäljet ja otettiin niiden vanhetessa esineruutu. Noin 50 x 25 metriä. Pohdittiin Floran nihkeyttä lähteä hakemaan toista esinettä ja vietiin sitä silmällä pitäen ruutuun viisi esinettä, joista osa oli hyvin lähellä etureunaa. Flora lähti matkaan ja sai heti hajun etuesineestä, toi sen, ja pinkaisi toista esinettä hakemaan ilman mitään ämpyilyjä edeten reippaasti takakulmaan, josta nousi toinen esine. Tämä hyvä! Mukava maasto, kivat pehmoeläinesineet ja helppo ensimmäinen löytö nostivat koiran motivaatiota. Teen siis sille yleensä liian vaikeita ruutuja, joissa pienet esineet ovat aina takarajalla jossain hervottomassa pusikossa, jolloin koira joutuu painamaan tosissaan duunia jo ensimmäisen esineen kanssa ja on sen takia haluton lähtemään toiselle esineelle. Olin tähän harjoitukseen vallan tyytyväinen, ainoastaan taas räkimiseksi menneet luovutukset vähän ottivat päähän.
 
Ja jälkeen sitä vasta saikin olla tyytyväinen! Flora sai MS:n tallaaman alokasluokan mallisen jäljen. Janalle tosin piti lähettää kolme kertaa kun ei suoraan eteneminen taas ihan heti muistunut mieleen. Jäljen Flora nosti heti, tosin lähti takajäljelle ja eikun ympäri. Siitä eteenpäin jäljestys sujui kuin unelmissa. Koira teki keskittyneesti töitä, pysyi ongelmitta jäljellä, nosti epäröimättä kaikki kepit, selvitti kulmat helposti. Me vain kuljimme perässä ihastelemassa. Eipä siitä muuta sanottavaa oikein ole, tällainen mallisuoritus tällä kertaa :)