Maanantaina Veka paranteli krapulaa käytyään hammaskivenpoistossa. Tehtiin vain esineruutu Floran kanssa. Ei nyt taas mennyt ihan kuin elokuvissa. Tallasin 50 x 30 metrin ruudun, visioin siis vierekkäin kaksi kaistaletta, joilta kummaltakin koira hakisi esineen minun liikkuessani etsintälinjalla ensimmäiseltä kaistaleelta toiselle etsinnän aikana. Varmaan se tänään toimii kun ei se koskaan ennenkään ole toiminut? Esineet takakulmissa. Lähetys, koira pongahti hyvin matkaan, ja tässä vaiheessa huomasin, etten maaston korkeuserojen takia nähnyt ruudun takamerkkejä sen enempää kuin koiraakaan. 50 metrin näkyvyys on metsämaastossa aika harvinaista herkkua... Liikuin kuitenkin etsintälinjalla puoleen väliin. Flora ilmestyi kohta näkyviin esine mukanaan, tietysti se vastakkaisen takakulman esine eli ei olisi ollut järkevää tehdä toista lähetystä suunnitelman mukaan. Esineen luovutus meni taas aivan raivostuttavaksi räkimiseksi, vaikka yritin hyväksi havaittua käsi ojossa pakittamista - esine oli lapsen tutti, jota oli hankalampi napata kuin jotain villasukkaa. Palkka kuitenkin vasta kun esine oli kädessäni. Toinen lähetys sitten samasta paikasta suoraan esineelle, ei halunnut koira lähteä. Onko Floran ajatus tässä se, että jo käydyssä paikassa ei millään voi olla mitään? Kahdella esineellä emme koskaan ole onnistuneet, Flora lopettaa työskentelyn aina ensimmäisen esineen löydyttyä, ja niin kävi nytkin. Koira jolkotteli ja jäljesteli edestakaisin ruudun puolivälissä, ei mitään kiinnostusta irrota yhtään mihinkään. Siirryimme esinettä kohti ja pieni pesusieni löytyi vasta kun lähetin koiran muutaman metrin päästä aivan suoraan esineelle. Floran pitäisi ennen alokkaan koetta hakea jo sujuvasti kaksi esinettä, mutta ei sitten millään ilveellä. Kokeillaan ehkä seuraavaksi takarajalla hillitöntä esineröykkiötä, joka tekisi koiralla selväksi, että niitä esineitä ON, mene mene vaan hakemaan lisää!