Perjantaina ajoin Floran kanssa Haminan Rotikkoon Karjalan palveluskoiraharrastajien leiripaikkaan viettämään Aktiivicollieiden treeniviikonloppua. Saapumisen jälkeen majoituttiin ja laukattiin saman tien tottiskentälle. Miniseuraamisia, Flora kiertyi törkeästi eteen niin kuin se näköjään tekee lelupalkalla aina, mutta en nyt jäänyt tätä hinkkaamaan vaan pidettin sen sijaan hauskaa sekä tehtiin vauhdikas eteenlähetys yhdessä viedylle lelulle. Sitten päivän ruoka palkaksi pienestä paikkamakuusta - hetkeä kauempaa en raaskinut koiraa pitää miljoonapäisen hyttysarmeijan syötävänä.

Lauantaiaamuna lähdettiin metsään. Vettä satoi koko päivän, ja hyttysiä oli koko viikonlopun aamusta iltaan joka säällä aivan käsittämättömän paljon. Aloitettiin jäljillä: KK teki Floralle suurin piirtein alokasluokan mallisen jäljen. Se meni kokonaisuutena hienosti. Jana tosin oli huono, mutta kun jäljelle päästiin, sillä myös pysyttiin, ja kaikki kepit nousivat. Koira teki todella hyvin töitä ja etsi itse jäljen käveltyään kulmista ulos. En antanut jäljentekijän merkitä jälkeä, mutta kyselin kuitenkin, missä se menee, anteeksi tästä... Vähän apuja suunnasta koira siis sai. Vieraalla jäljellä se niitä kyseli, vaikka omilla jäljillä tätä ei ole vähään aikaan ollut lainkaan.

Jäljiltä lähdettiin esineruutuun. Täysimittainen ruutu, esineet valmiina. Flora lähti takakulmasta lähetyksellä hyvin, tuli takaisin ilman esinettä. Uusi lähetys keskeltä, nyt Flora haki toisen takakulman esineen ja pudotti sen kuten aina loppumetreillä. Kannustin taas nostamaan, ja esine saapui käteeni pudottuaan vielä pari kertaa maahan. Tätä pudottelua jäätiin pohtimaan. Koiran tuodessa esinettä tönötän paikallani tuijottamassa koiraa suoraan ja vieläpä odotan tumput suorana, että se istuisi esine suussa, koska olen juuttunut mielestäni kokeenomaiseen suoritukseen. Tämä ei ole hyvä. Lisäksi pudottamisesta on tullut Floralle jo tapa, ja oikea toimintamalli tuskin on sille edes selvä. KK ja MM neuvoivat liikkumaan poispäin koirasta, välttämään koiran painostamista tuijottamalla, ojentamaan valmiiksi käden, johon koira voi esineen sijoittaa, sekä jättämään esineen pudotessa avut pois ja odottamaan hiljaa, että koira nostaa esineen. Tätä mentiin testaamaan tottiskentälle ripotelluilla esineillä. Floran tuodessa esinettä käännyin vähän poispäin, ojensin kättä ja pakitin sivusuuntaan. Ensimmäinen yritys oli todella takkuinen, mutta kun koira saatiin apuja antamatta nostamaan esine käteeni, menivät seuraavat toistot jo hurjan paljon paremmin!

Iltapäivällä suunnattiin takaisin metsään kastelemaan loputkin vaatteet. Tein Floralle itse perinteisen janaharjoituksemme, kolme lähetystä tieltä 20-30 metrin janoille. Nämä menivät kokonaisuutena todella hyvin! Yksi takajäljellä käynti, ja pari kertaa piti uusia lähetys ja muistuttaa koiralle, että edetään suoraan eikä lähdetä heti kiemurtelemaan. Sitten Flora etenikin reippaasti pitkälle ja nappasi jäljet hyvin. Sain ryhmältä varsin aiheellista kritiikkiä liian pieneen tilaan sullotuista janoista sekä siitä, että kun unohdan merkitä jäljen ja janan leikkauskohdan, en välttämättä osaa lähettää koiraa suoraan suunnittelemaani janaa pitkin. Maamerkit eivät toimi, koska janalla voi katsoa, että jälki menee tämän kiven tai kannon kohdalta, mutta lähetyspaikalta näkeekin 16 samanlaista kiveä tai kantoa... olen myös surkea hahmottamaan maastossa suuntia ja etäisyyksiä.

Illalla käväistiin vielä tottiskentällä. Pyysin ampumisen ja leikin kentän toisessa päässä Floran kanssa, joka ei tuntunut edes huomaavan laukauksia. Loppuun otettiin eteenlähetys yhdessä viedylle lelulle, näin koira lähtee erittäin vauhdikkaasti ja varmasti suoraan eteen, tätä motivointia se tarvitsee.

Sunnuntaina paistoi aurinko. Floralle tehtiin taas alokasluokan tyyppinen jälki. Janalla se käveli jäljen yli, arvatenkin etsi minun jälkeäni ja jätti vieraan jäljen sikseen. Tähän voi vaikuttaa sekin, että jäljestämme yleensä metsissä, joissa on paljon kulkijoita, joten Flora on oppinut jättämään harhajäljet huomiotta. Lähetin takaisinpäin tallaamattomasta kohdasta, nyt koira lähti jäljelle. Nostettiin keppi ja päästiin hyvin suolle asti. Suopursikossa kulmasta ulos, pyörimistä, takaisin jäljelle. Metsän puolelle, kepin nosto, sitten keppien yli, kulmasta ulos, täysi hukka. Onnistuttiin kuitenkin osuttamaan koira jäljen loppupätkälle ja viimeiselle kepille. Olin aivan maani myynyt jäljellä eksymisestä ja keppien ylityksistä, mutta jälkiryhmä oli päinvastoin sitä mieltä, että se oli valtavan hyvää harjoitusta koiralle, joka teki kovasti töitä koko ajan. KK ja MM esittivät rakentavaa kritiikkiä ohjauksestani, joka olikin taas aivan päin mäntyä! En saa kävellä löysän liinan päässä ja jättää koiraa yksin, pitää pysyä lähempänä liina tuntumalla ja lukea koiraa, antaa vahvistusta sen jäljestäessä oikein ja olla päästämättä sitä juoksemaan kulmista pitkälle ulos ja hortoilemaan siellä, koska sillä on siihen taipumusta. Olen siis ylikorjannut liiasta ohjailusta siihen, etten vaan tee mitään...

Floran chillailtua autossa jonkin aikaa puin sille pk-liivin ja nakkelin hiekkatielle autojen vieressä ruutuesineitä pakittaen taas puoliksi sivuttain koiran tuodessa esinettä ja ojentaen kättä valmiiksi. Ei tainnut pudota yhtään esinettä :) Esineruutua varten tallattiin pari kaistaletta, otin toisella Floralle yhden motivaatioesineen eli veimme esineen yhdessä juosten, sitten juostiin takaisin ja koiran lähetys vauhdista - Flora pinkoi aivan älytöntä vauhtia esineelle ja esine suussa takaisin, ja toi sen pudottamatta käteeni kun pakitin taas karkuun tuijottamatta koiraa. Ilmeisesti Floralle on nyt kirkastumassa oikea luovutustapa. Mahtavaa, että tämä pieni mutta itsepintainen solmu saatiin auki!

Sunnuntain toisen jäljen piti olla aamupäivän paikkausta, helpompi jälki, jonka koira ajaisi onnistuneesti itse. Vaan eipä sekään mennyt kuin elokuvissa. Tällä kertaa kylläkin jana oli niin loistava, ettei paremmin olisi voinut mennä. Jäljen alkupää meni hienosti. Pysyin lähempänä ja pidin liinaa tuntumalla niin että siinä oli koko ajan kevyt veto. Ensimmäisessä kulmassa tein niin järkyttävän ääliömokan, että teki mieli potkaista itseäni tajutessani sen! Metsästä tultiin vanhalle metsäkoneenuralle, jolla koira kääntyi oikealla. Pysähdyin ajatellen koiran harhautuneen kulkemaan uraa pitkin. Anteeksi Flora :( Koirahan huomasi, etten tule perässä, joten se kääntyi pois jäljeltä ja lähti minun mielikseni etsimään jälkeä jostain muualta. Näin helposti se jättää vieraan jäljen, itse tekemältäni sitä ei saa pois kiskomallakaan. Päädyttiin kuitenkin takaisin oikeaan suuntaan ja hakkuuaukiolle. Siellä jälki hukkui ja pyörittiin hartaasti, päästin liinasta irti osaamatta toimia tilanteessa mitenkään. Päädyimme metsän puolelle, Flora nosti kepin ja lähti siltä jäljestämään takajälkeä janalle - se oli nostamatta jäänyt ykköskeppi. Eikun ympäri ja jälkeä pitkin keppipaikan kautta takaisin hakkuulle pyörimään. Loppujen lopuksi jäljentekijä vinkkasi jäljen ylittävän toisen vanhan metsäkoneenuran, joten lähetin koiran etsimään jälkeä uraa pitkin - jo toisen kerran samana päivänä eksyksissä huonolla ohjauksella duunia painaneella Floralla riitti vieläkin uskoa parempaan huomiseen, joten se lähti reippaasti, nosti jäljen epäröimättä ja jäljesti kuin juna viimeiselle kepille. Huh huh. Flora on ajanut omia jälkiäni niin hyvin, että ongelmat jäljennostossa, kepeillä ja kulmissa vierailla jäljillä tulivat yllätyksenä. Toistin samat ohjausvirheet enkä jäljen merkitsemättömyyden vuoksi voinut antaa koiralle sen tarvitsemaa tukea. No eihän niitä jälkiä kokeessakaan ole merkitty. Eipä niin, mutta nyt harjoitellaan, hus pois koeajatukset! MM ja KK sekä jälkiryhmään liittynyt MS valoivat minuun uskoa, koira on hyvä ja pääsemme kyllä eteenpäin!

Lepotauon jälkeen koirassa oli vielä virtaa, joten ei muuta kuin tottiskentälle. Leikittiin, otettiin leikistä maahanmeno ja luoksetulo, sitten luoksetulopaikalla leikit, lelu maahan ja juosten pois, tästä eteenlähetys lelulle - Flora lähti kuin nato-ohjus. Taas leikittiin, sitten vähän rauhoituttiin ja mentiin paikallaoloon pariksi minuutiksi. Palkkana salaa takapalkaksi viety kissanruokarasia. Ja mitä koira halusi sunnuntain päätteeksi painettuaan kaksi päivää duunia maastossa ja kentällä? Lisää ja vähän lisää taisteluleikkiriehutusta. Ohjaajasta kyllä alkoivat loppua paukut tässä vaiheessa. Pakattiin, siivottiin ja lähdettiin kotia kohti.

Kiitos Aktiivicolliet hyvästä leiristä, kiitos jäljellä meitä eteenpäin opastaneet! Saatiin hyvin eväitä jatkoon. Ensinnäkin sain leiritovereilta reality checkin siitä, että alle kaksivuotias koira on todella nuori ja kokematon, ja vuosi on todella lyhyt aika kouluttaa ja oppia kokonainen pk-laji. Flora ei tarvitse vielä kokeenomaisia suorituksia. Se tarvitsee lisää kokemusta vieraista jäljistä, motivaation nostoa niiden ajamiseen sekä merkittyjä jälkiä, joilla voin antaa koiralle sen tarvitseman avun oikeassa paikassa sekä parantaa omaa koiranlukutaitoani kun oikeasti tiedän, koska se on jäljellä ja koska ei, kuitenkaan jäljestämättä koiran puolesta. Tosin mielipiteet jakautuivat tasan sen suhteen, onko Floraa helppo vai vaikea lukea... Flora selvittää kyllä alokasluokan jäljen helposti kun kaikki menee hyvin, mutta silloin kun ei mene, yhteistyömme tökkää. Se on saatava kuntoon ennen kokeita. Ja se saadaan kun on niin upea koira, joka jaksaa urheasti aina yrittää kun vain saa mahdollisuuden!

Maanantaina oli vielä Vekan agitunti Eteläpuistossa. Ensin vauhtiputkea, sitten putkeen hidastus ja uukkari putkesta tullessa, sama sitten radalla. Meni aivan putkeen! Tällaiset Veka hanskaa tosi taitavasti, jos ohjaukseni vain menee edes sinne päin. Kepitkin menivät ok kunhan opastin koiran kunnolla ensimmäiseen väliin. Vekalla onkin tällä viikolla kolme agitreeniä ja ensimmäiset kolme agistarttia. Flora saa lusmuilla alkuviikon, juhannukseksi onkin onneksi luvattu sateita eli hyvää jälkikeliä :)