Päivälenkillä osuimme kelottuneiden keppien hautuumaalle, josta dyykkasin kasan uusia ja tyylikkäitä hopeanharmaita jälkikeppejä, sävy sävyyn Floran turkin kanssa. Hyvä yhdistelmä myös pinkin kanssa. Kuten treenikaveri viime treeneissä huomautti, minullahan on sävy sävyyn pinkki treeniliivi, pinkki treenireppu ja usein pinkkejä paitoja. Tiedotin hänelle, että tietysti Floralla on skaalaan sopiva pinkki nahkapanta maastokäyttöön. Ketjupantoja ei harmikseni saa pinkkeinä.
 
Iltapäivälenkkiin sisältyi taas esine-etsintä. Mittasin 50 x 10 metrin kaistaleen, esineeksi nurin rullattu hanska takarajalle. Ajattelin lähettää Vekan puolivälistä, mutta irti päästyään Veka paineli hippulat vinkuen pitkälle ruutuun, annoin sen vain mennä, ja huikkasin ETSI kun se pysähtyi. Veka lähti etsimään. Pari kertaa se pysähtyi odottamaan uusintakäskyä, jonka saatuaan jatkoi töitä. Esine löytyi ja Veka palautti sen reippaasti käteeni. Aivan mahtava suoritus! Tuuletimme täysin palkein tennispallon kanssa, miten loistavasti Veka veti ruudun! Ei 50 metrin irtoaminen ole sillekään yhtään liikaa, jos se uskoo löytävänsä esineen. Hauskaa, miten Vekaa voi kauko-ohjata ruudun perälläkin. Florakin veti harjoituksen moitteettomasti, jopa pudottamatta esinettä.
 
Illalla menin Floran kanssa Pirkkahallin kentälle. Treenissä kaikki meni aivan harvinaisen reisille. Paikallaolossa Flora pysyi ongelmitta, mutta varmuuden vuoksi en mennyt 10 askelta kauemmas. Seuraamisen kontakti, paikka, kaikki oli aivan hukassa... Flora on selvästi aivan kurkkuaan myöten täynnä seuraamista ja antaa sen myös näkyä. Kaiken seuraamishinkkaamisen jälkeen ymmärrän sen kyllä, mutta nyt on viikko aikaa keksiä tähän joku taikatemppu?! Estenoudossa toistui sama kuin tähänkin asti - koira lähtee ja jää esteen taakse kapulan kanssa kunnes käyn esteen harjalla huikkaamassa sille. Yritettiin tehdä vain paluu eli jättää koira istumaan kapulan ja esteen taakse ja vain kutsua se takaisin - juu ei, Flora ei hiffannut vaan kiipesi yli ilman kapulaa. Taikatemppu tähänkin, kiitos. Tasamaanoudossa ja hyppynoudossa taas varaslähtöjä, ja kun karjahtelin koiraa pois, ei se sitten käskyllä lähtenyt kapulalle lainkaan. Ei ollut kyllä meidän arvassa voittoa tänään... No, pakko vääntää jotain positiivista loppuun: kentällä oltiin kauan ja vaikka koira oli ihan kuitti, sen sai edelleen helposti hetsattua taisteluleikkiin. On siinä moottorissa tehoja, vaikka välillä vähän piiputtaa...
 
Sain kuin sainkin vihdoin ja viimein toimeksi ilmoittaa Vekan ensimmäisiin agikisoihin. Juhannuksena Piikkiössä on kolmen päivän kisaputki, buukkasin yhden startin joka päivälle. Menee miten menee, ainakin saadaan kisailu jotenkin alkuun.