Aamulla maastot. 50 x 15 metrin esineruutu, esineenä farkuista saksittu takatasku takakulmassa. Veka pinkaisi ruutuun, annoin pari lisäkäskyä kun mustavalkoinen vilahtelu puiden välissä pysähtyi. Esine löytyi nopeasti ja palautui ripeästi käteeni. Taas siis aivan loistosuoritus. Lisäkäskyt jäävät kyllä pois, työskentelyyn tulee lisää varmuutta koko ajan. Floran lähetin ruudun oikeasta etukulmasta, esine oli vasemmassa takakulmassa. Sepä ei Floraa hämännyt, taas mustavalkoista vilahtelua puiden välissä ja esine ilmestyi käteeni. Hienoa! Ei muuta kuin leveämpää ruutua kehiin :)
 
Floran janaharjoitus meni hieman puutteelliseksi. Koira lähti suoraan, mutta alkoi sitten kiemurtaa ennen liinan loppua. Meni hermot, kelasin koiran liinasta takasin ja lähetin uudestaan, mikä oli ihan turhaa koiran paineistamista. Uusinnalla kuitenkin eteni suoraan. Jäljennoston, jäljestämisen ja keppien ilmaisun Flora tietysti hanskasi taas mallikelpoisesti.
 
Illalla vielä agihallille. Kun koira on viikkoa ennen koetta niin kypsynyt seuraamiseen ettei kontaktista ole tietoakaan enkä uskalla jättää tottista tauolle huonossa fiiliksessä juuri ennen koetta, ei oikeastaan ole mitään menetettävää. Radikaalien toimenpiteiden aika. Varasin ison kasan pieniä nameja ja aloin naksuttaa Floralle kontaktia. Seuraa, yksi askel eteen, taakse, oikealle tai vasemmalle, naks ja nami. Koira seurasi kuin liimattuna jalkaani huomioimatta ympäristöä, vaikka sillä on tapana vetää hirmuiset kiepit agihallissa. Naksuti naks, sitten ei mitään ja tarkkaavaisen tyyneen mielentilaan laskeutunut koira autoon.
 
Veka teki puomin kontakteja muurinpalikoilla, hyppeli välillä yli, mutta näytti korjaavan aina seuraavalla toistolla kun toruin ja jätin palkkaamatta. Sitten keppejä, jotka menivät hyvin, tosin lähestyttiin vain suoraan. Saatan joutua kisoissa opastamaan Vekan tassusta pitäen keppien alkuun, mutta sitten tehdään niin. Suurempi ongelma kisoissa tulee olemaan se, että vedämme hylsyn kun ohjaan koiraa huitin kuikkaan.