Keskiviikkona tehtiin taas lenkin yhteydessä pieni esine-etsintä. Yritin tallata 50 metriä pitkän kaistaleen, mutta liekö ollut niin pitkä kun en mitannut. Vein vanhan hanskan takarajalle ja hain Vekan, joka pinkoi taas into piukassa ruutuun. Ei kuitenkaan irronnut tarpeeksi pitkälle vaan jäi pyörimään keskivaiheille ja vähän väliä pysähtyi katsomaan ja odottamaan ohjeita. Muistin taas, miksi en vedä Vekalle maastoja... siirryimme vähän eteenpäin, ehkä kaistaleen puoliväliin, ja siitä Veka lähti riittävästi eteenpäin, löysi esineen ja toi sen kauniisti käteen asti. Ei siis näin haastavia harjoituksia vielä Vekalle. Työhaluja sillä kyllä on!
 
Floralle tämäkin oli aika läpihuutojuttu: vauhdilla perälle, hännän huiskunnasta päätellen koira bongasi esineen ja paikansi sen, palasi sitten esineen kanssa. Harmittavasti räkäisi sen taas jalkoihini. Seuraavan ruudun teen kyllä alamäkeen niin että näen, mitä ruudussa tapahtuu. Ja isompaa ruutua kun kerran tämäkin oli Floralle niin helppo.
 
Illalla vielä kotipihatottista Floran kanssa. Yritin hakea seuraamiseen virettä ja kestoa, mutta koiran mielestä se oli aivan blaah. Ei se vaan oikein osaa ottaa pihaa vakavasti.