Maanantaina käväisin Floran kanssa koulutuskentällä ja maastossa. Kävin ensin tekemässä kentän viereiseen metsään jäljennostoharjoituksen, jossa oli kolme lyhyttä janaa kummallakin puolella keskilinjaa. Lähetyslinjaksi otin polun, jotta keskilinja olisi koiralle mahdollisimman selkeä eikä se yrittäisi lähteä sitä pitkin jäljestämään.
 
Sitten vein kentän laitaan eteenlähetyspalkkalelun muovisen kukkapurkin päälle ja hain koiran. Eteenlähetys tehtiin viisi kertaa, aina vähän pidemmältä matkalta. Sujui oikein hyvin! Flora lähti suoraan ja vauhdilla palkalle, ensimmäisellä kerralla näkemättä sitä etukäteen, sehän oli viety valmiiksi. Tosin kukkapurkille piti ensin haukkua.
 
Kentältä käveltiin suoraan metsään. Iso virhe...
 
Flora ottaa kierroksia jo pelkästä kentälle saapumisesta, ja nyt eteenlähetyksiin pinkomisen ja taisteluriehutuksen jälkeen koiran päässä vippasi niin ettei jäljestämiseen keskittymisestä tullut oikein mitään. Eteneminen suoraan janoilla oli ylivoimaista, koira jopa käveli jälkien yli (ennenkuulumatonta), lähti takajäljille, pyöri metsässä kuin puolukka... vasta neljännellä janalla nähtiin jotain, jota voi jo nimittää janatyöskentelyksi, samoin kuutonen oli jo jostain kotoisin. 
 
Jotain positiivista on pakko vaikka vääntämällä vääntää jokaisesta harjoituksesta, joten iloitaan nyt siitä, että kepit kuitenkin löytyivät! Viimeisen kepin tilalla oli kissanruokarasia. Koira sai siis kuitenkin onnistumisia ja palkkansa, vaikka janat nyt menivätkin miten sattuu. Ja opinpahan itse, että helposti kuumuva koira viedään maastoon vasta kun se on riittävän kauan meditoinut autossa!