Perjantai-iltana pyörähdettiin porukalla Pirkkahallin kentällä. Flora aloitti paikallaololla. Oli levoton ja nousi pari kertaa, mutta maastoutui kaukokäskyllä. Kävin palkkailemassa. Loppua kohden Flora alkoi rauhoittua, eikä hermostunut toisen koirakon tekemästä luoksetulostakaan. Sitten seuraamista. Hain taas viettikestävyyttä palkkaamalla koiran pienistä seuraamispätkistä vain patukan jahtaamisella ja sitten jatkamalla seuraamista suoraan liikkeestä ottamatta perusasentoa. Näin Flora seurasikin hyvin pitkän suoran, 50 askelta. Tosin en ollut ihan tyytyväinen seuraamispaikkaan, koira puski vähän eteen.
 
Veka sai kehut seuraamisestaan, se sitten vaan seuraa ja seuraa ja seuraa... henkilöryhmää ei edes huomannut, kontakti oli niin tiivis, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Sainkin käskyn viedä Vekan pikimmiten BH-kokeeseen :D
 
Lauantaiaamuna menin läheiselle pienelle urheilukentälle ottamaan pienet aamutottikset. Veka pääsi ensin esittelemään taas hienoa seuraamistaan ja palloilemaan. Kokeilen luoksetulon pysäytystä pallolla, mutta se ei oikein toiminut, koska Vekahan jää vaanimaan palloa.
 
Flora puski taas seuraamisessa vähän eteen ja jäi väljäksi. Saattaa olla, että se oli sekä tänään että eilen vieraasta paikasta ja omasta kireydestäni pienesti paineistunut, ja sen takia otti etäisyyttä ja haki tiiviimmin katsekontaktia. Varmaankin samasta syystä luoksetulot jäivät kovin väljiksi. Nyt pitäisi tekniikan hinkkaamisen sijasta löytää reipas ja iloinen meininki tottikseen.
 
Yritin unohtaa kehnon tottiksen ja keskittyä positiivisella mielellä maastoon. Tein Floralle uuteen paikkaan vähän lähimetsiä kauemmas kolme polulta samaan suuntaan lähtevää janaa ja vanhensin niitä vain sen aikaa kun tehtiin esineruutu, tai siis esinekaistale. Nyt kaistale oli vähän leveämpi ja siinä oli reilusti syvyyttä. Flora pinkaisi hienosti kaistaleen päähän asti, ja hännänpään huiskunnasta päätellen sai siellä vainun ja paikansi esineen, maasto kumpuili niin etten nähnyt koiraa kokonaan. Esine löytyi ja palautui vikkelästi. Kerrassaan hieno suoritus! Lukuun ottamatta esineen pudottamista taas jalkoihini eikä käteeni... Flora kuitenkin irtoaa nyt hyvin pitkällekin kun luottaa siihen, että saa sieltä esineen.
 
Ensimmäinen jana oli lyhyt. Flora eteni hyvin, otti takajäljen, kääntyi ja lähti jäljelle, nosti kepin. Toinen ja kolmas jana olivat huomattavasti pidempiä, noin 20 metriä. Kummallakin Flora lähti suoraan, alkoi sitten kiemurrella ja otti takajäljen, jolta minun piti kääntää se oikeaan suuntaan. Se kuitenkin teki reippaasti töitä, nosti jäljen ja löysi kepit. Vähän epätasainen suoritus taas. Mutta kepeistä kuitenkin tuli palkkaa ja loppuleikit päälle, joten koiralle jäi hyvä fiilis. Haettiin vielä Veka autosta ja tehtiin metsälenkki.
 
Illalla käytiin vielä agihallilla. Floralla oli ohjelmassa hyppynoutoa. 80 senttiin asti meni taas hyvin, sitten ah ja voi. No, yhdessä juosten saatiin koira kapula suussa metrinkin yli ja estekin pysyi joten kuten pystyssä. Jos nyt jotain positiivista hakemalla haetaan niin Flora kiertää ainoastaan paluuhypyn, mennessä se hyppää ja kapulan tuo, ja sillähän voi vielä saada liikkeestä pisteitä kokeessa...
 
Vekan kanssa katseltiin vähän keppien hakemista kulmassa. Höntsäiltiin ja palloteltiin. Sitten ajattelin naksuttaa Vekalle vähän noutokapulaa. Se alkoikin hyvin, Veka otti kapulaa sen verran hampaisiinsa, että se hiukan liikahti. Naks naks. Sitten Veka yritti päästä helpommalla ja vain tökätä kapulaa kuonolla. Ei naks. Kolme tökkäystä, ei naks, mutta Vekan päässä meni naks, ja koira meni koomaan. Näin on käynyt joskus kun olen oikeasti hermostunut koiralle, ei enää pitkään aikaan - mutta että ihan neutraalisti naksutellessa ja makkaraa nakellessa? En voinut käsittää, mistä moinen. No, koira tönötti paikallaan tyhjyyteen tuijottaen. Tiedän, että tässä vaiheessa on turha odottaa siltä minkäänlaista omaa aktiivisuutta. Herätin koomapotilaan henkiin heittämällä makkaranpaloja, joista se otti koppeja, sitten hiukan jalkojen välistä pujottelua makkaran perässä ja muuta ilveilyä. Mentiin vielä kapulalle ja Veka tökkäsi sitä vielä muutaman kerran, joista naksut ja kauhea hirviökapula pantiin pois. Sitten vähän agihöntsäilyä. Koira vaikutti palanneen maan pinnalle, joten otin vielä takapalkalla parit kaukokäskyt, jotka ovat olleet sille aivan piece of cake. Muutama onnistunut suoritus ja yhtäkkiä päts - takaisin koomaan. Eih, ei taas tätä. En edes tiedä, mitä välttää kun en ymmärrä, mistä nämä koomakohtaukset tulivat.