Sunnuntaina päästiin vihdoin maastoon. Hyvät maastoilut, oikein hyvät!
 
Treenikaveri tallasi Floralle jäljen, jonka vanhetessa otettiin esine-etsintä kahdella kapealla kaistaleella, joiden välissä oli tyhjä, tallaamaton kaistale. Vein esineet valmiiksi takareunaan. Ensimmäiselle Flora lähti reippaasti, juoksi ensin oikeasta ja sitten vasemmasta reunasta ulos, ja löydettyään näin reunat jatkoi kaistaletta pitkin peremmälle, poimi esineen ja toi sen. Toiselle kaistaleelle se eteni hyvin vähän matkaa, mutta kääntyi sitten takaisin pyörimään etualalle. Otin koiran kiinni, kävimme yhdessä katsomassa esinettä ja palasimme lähetyspaikalle, josta uusi lähetys. Nyt Flora kävi nopsasti noutamassa esineen.
 
Jälki oli koejäljen tyylinen: ikää tunti, pituutta puoli kilometriä, kuusi keppiä, kaavio yksinkertainen U suorin kulmin. Jana meni kyllä täysin päin prinkkalaa, mutta jälki löytyi pienellä pyörimisellä ja sitten paineltiinkin reippaasti eteenpäin. Pienen matkan päässä Flora alkoi pyöriä ja haeskella jotain pää ylhäällä, ja minä masennuin - taas hukattiin jälki ja tässä sitä sitten pyöritään kuin puolukat. Mutta Flora olikin poiminut vastatuulesta vähän matkan päässä olevan jälkikepin hajun, ja tapansa mukaan kepin haistaessaan se jätti jäljen ja alkoi paikantaa keppiä ilmavainulla. Keppi löytyi ja matka jatkui. Kakkoskeppi jäi matkan varrelle, mutta jäljellä pysyttiin ja loput kepit nousivat kaikki. Viimeisen jälkeen oli taas loppupalkkana kissanruokarasia.
 
Jälki oli siis toisen tekemä ja täysin merkitsemätön. Tämä oli erinomainen harjoitus, koska koira joutui lukemaan jälkeä eikä ohjausta, ja minä jouduin lukemaan koiraa enkä jälkeä. Floraa vain on erittäin vaikea lukea. Sen jäljestämistyyli on hyvin huoleton, se viipottaa korkealla nenällä ja etenee kiemuraisesti suorallakin jäljellä. Monia ohjaajia tällainen närästäisi kovasti, mutta minun puolestani tyyli on vapaa kunhan jäljellä pysytään ja kepit löytyvät. Käytännössä on vain erittäin vaikea erottaa, koska Flora on jäljellä ja koska ei.
 
Jäljen jälkeen otettiin vielä kolme esinettä. Ensimmäinen vietiin yhdessä, toisen vei treenikaveri koiran nähden ja kolmas vietiin taas yhdessä, nyt pidemmän matkan päähän. Kaikille esineille Flora lähti vauhdilla ja suoraan. Hienosti se irtoaa kun uskoo löytävänsä esineen! Harjoituksen seuraava vaihe on lähettäminen välillä esineelle ja välillä tyhjään, mutta tyhjiä ei oteta vielä kun tavoitteena on saada koira irtoamaan, joten motivaatiota nostatetaan varmoilla esinelöydöillä.
 
Illalla lähdettiin vielä molempien koirien kanssa agihallille.
 
Floran hypytys oli taas epätoivoista touhua. Ensin neljän matalan agihypyn sarjaa, tässä ei mitään ongelmaa. Sitten pystyesteelle. 60, 70, 80 senttiä, ei vieläkään ongelmaa. 85 senttiä ja esteen ympäri hop. Melko lannistavaa, että hyppytekniikkaa on hinkattu kuukausikaupalla ja tulos on pyöreä nolla - Flora hyppää edelleen saman 80 senttiä kuin alkuvuodestakin, ei senttiäkään enempää ja piste. Tai kyllähän tänäänkin 85, 90, 95 ja 100 senttiä ylitettiin, mutta minun on juostava yhdessä koiran kanssa, ja vähän vaikeaa sitä on hyppäämiseksi sanoa... otin kuitenkin vain yhden edestakaisen ylimenon joka korkeudessa ja palkkasin joka kerran kun koira ylitti esteen, vaikka se olisi kiivennyt sitä pitkin ja melkein kaatanut koko hypyn. En saa sitä hyppäämään, joten ponnistakoon ihan vapaasti esteestä, kunhan ei kokonaan kierrä hyppyä. Koiran paineistaminen ja kierrosten nostaminen pakottamalla hyppäämään ei auta tilannetta yhtään. Flora kyllä urheasti yrittää joka kerta, mutta kun massaa ja voimaa ei ole niin sitä ei ole. Hyppytekniikkaharjoitukset eivät ole auttaneet yhtään ja mitään enempää en osaa tehdä, joten tämä oli tässä. Voin vain toivoa, että tottiksessa kaikki muu onnistuu niin hyvin, ettei tulos jää joka kerta saamatta vain hypyn takia.
 
Vekan kanssa tehtiin oikeasti jopa hiukan tokoa, ja hyvin toko-Veka vetikin! Uudenmalliset sivulletulot olivat varsin hienoja jopa ilman käsiapua. Kaukokäskyjä otin takapalkalla lankku etutassujen edessä käskyllä ja käsimerkillä parin askeleen matkalta, nämä onnistuivat virheettömästi. Myös avoimen luokan hyppy esteen takana olevalle namialustalle meni vallan hyvin. Nouto on vielä musta aukko, mutta muuten voi alkaa kääntää ajatuksia avoimen luokan kokeita kohti. Tokoilun jälkeen pienet ohjauskuviot muutamalla hypyllä, vähän keppien hakua vinosta kulmasta ja tietysti palloilua.