Lauantaina jälkimestari Merja Seppä oli vetämässä jälkiryhmälle jälkikoulutusviikonlopun tottista. Minulle ja Floralle pidettiin BH-kokeen kenraaliharjoitus. Tänään mentiin enemmän tai vähemmän Murphyn lain mukaan...
 
Kaavion ensimmäisellä suoralla täysin minulle yllätyksenä suoritettiinkin BH-kokeeseen kuulumaton ampuminen, ilmeisesti koska se kuului parinamme kokeenomaista alokasluokan tottelevaisuutta suorittavan koiran ohjelmaan. Eipä ollut tullut mieleen mainita siitä minulle, eikä minulle ollut tullut mieleen mainita kenellekään, ettei Floran kuullen ole koskaan ammuttu (kentällä siis - vuosi sitten Floran ollessa 10 kuukauden ikäinen kuulimme laukauksia pelastuskoirakurssin karsinnoissa, silloin Flora ei laukauksiin reagoinut). Ensimmäistä laukausta se hiukan ihmetteli, irtosi hieman ja vilkaisi ympärilleen, mutta toiseen ei reagoinut, kuten ei myöskään laukauksiin paikallaolonsa aikana. Että nyt sekin sitten tuli testattua. Seuraamiskaavio sujui vielä löysemmin kuin pelkäsin... seuraaminen hajoili käsiin, lisäkäskyjä sateli, käännökset kamalia ja sitä rataa. Jäävät ja luoksetulo olivat ok. Suorituksellamme olisi toki päässyt läpi BH:sta, koirahan kulki mukana koko ajan, mutta pk-kokeisiin aikovaa se ei tietenkään tyydyttänyt.
 
Siitä paikallaoloon. Ei mitään ongelmaa kunnes... suoritusparinamme ollut iso briardiuros päätti ampaista noutokapulan sijasta Floran kimppuun. Seurasi yleinen mylläkkä, huutamista ja juoksemista koirien perässä. Onneksi Flora pinkoi pakoon henkilöryhmään, joku nappasi briardin kiinni ja itse sain Floran kiinni. Floran kylki oli kuolassa, mutta ehjä.
 
Ei auttanut muu kuin nousta saman tien takaisin satulaan eli jatkaa paikallaoloa. Flora suostui hetken kuluttua lopettamaan haukkumisen ja meni jopa maahan. Menin vain metrin tai parin päähän. Briardi kuitenkin yritti uusia temppunsa, ja vaikkei se liinaan kytkettynä pitkälle pötkinyt tällä kertaa, Flora nousi ja hipsi luokseni. Lopun paikallaolon seisoin sen vieressä. Kurja tilanne koiralle, mutta keskenkään ei oikein voinut jättää.
 
Sitten kuuntelemaan arvostelua. Flora makoili maassa muutaman metrin päässä hyökänneestä koirasta eikä noteerannut koko tyyppiä. Arvostelun jälkeen vielä pieni seuraaminen, sitten vihdoin viimein koira sai palkkansa kun päästiin leikkimään, ja riehuttiinkin patukan kanssa ihan koko rahalla. Siitä autoon huilaamaan kissanruokarasian kera.
 
Toin Floran paikallaoloon toisen, erittäin rauhallisen, briardiuroksen treenin aikana. Kovin oli rauhaton, huuteli ja kerran jopa nousi ja lähti hiipimään, mikä on aivan ennenkuulumatonta. Voiko huonompaa tuuria enää käydä, se yksi hyvä ja varma, vaikeasti korjattava liike menee pilalle viikkoa ennen koetta. Vaan eipä auta itku näilläkään markkinoilla.
 
Päälle päätteeksi joku kävi vielä pöllimässä hyvän Gappayn nahkapatukan, jonka Flora pudotti maahan matkalla autolle ja joka minun piti poimia vietyäni koiran autoon.
 
Toisella kierroksella tutkailtiin eteenlähetystä. Sepän tapa on liittää eteenlähetys luoksetuloon, jolloin luoksetulon jälkeen suora ja nopea juoksu jatkuu vielä samaan suuntaan kentän laitaan, jossa on palkka. Flora hiffasi tämän, joten jatketaanpa tästä. Sitten vielä kerran pieni paikallaolo. Aikaa oli mennyt jo neljä tuntia, kentällä olimme kolmatta kertaa, ja Flora jaksoi yhä vain riepottaa patukkaa ja taistella täysillä. Hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ei tuntunut eikä näkynyt missään muussa kuin paikallaolossa, jota paikataan vielä nämä muutamat päivät ennen koetta niin paljon kuin voidaan, ja sitten vaan toivotaan parasta. Que será, será...
 
Illalla lähdin vielä Floran kokeiden lähetessä kakkoskoiran asemaan jääneen Vekan kanssa agihallille höntsäilemään. Vähän kontakteja, rataa, sitä sun tätä. Keksin, miten keppeihin saa vauhtia - hihkumalla kuin heikkopäinen. Katseltiin myös tokoasioita: avoimen luokan hyppyä, hyi-yök noutokapulaa, kaukokäskyjä lähikäskyinä. Seurautin Vekaa ristiin rastiin esteiden välissä - aivan mieletön kontakti, tiiviys, painaminen, edistäminen ja poikittaminen. Veka on tainnut katsella Youtubesta salaa saksanpaimenkoiravideoita? Tykkään tiiviistä seuraamisesta, mutta tämä alkoi mennä överiksi.
 
Tullessani Vekan kanssa hallilta intoa puhkuva Flora oli vahvasti sitä mieltä, että nyt on MUN vuoro päästä treenaamaan myös... no selvä, hinkataanpa sitä seuraamista sitten pihassa. Nyt otin laissez-faire-seuraamisen sijasta toisen lähestymistavan: lyhyt liina pantaan ja oikealla kädellä pieni huomautus aina kontaktin pudotessa. Nyt saatiinkin paljon hienoa tiivistä seuraamista hyvässä kontaktissa :)