Lauantaina vedettiin jälkikoulutusviikonlopun maastot. Floralle tehtiin koevaatimusten mukainen jälki, jota ei siis merkitty lainkaan. Eli minulla ei ollut aavistustakaan, missä jälki kulkee. Alkupää meni hyvin. Jossain vaiheessa Flora eksyi jäljeltä ja pyörimme sinne tänne koiran pysähdellessä pyytämään minulta neuvoa, jota en voinut antaa. Jälkiryhmä kulki perässä jäljentekijän antaessa oikeaa suuntaa. Onneksi jälki sitten löytyikin, ja loppupää mentiin reippaasti ja epäröimättä kuutoskepille niin saatiin ainakin happy ending. Keppejä nousi siis kolme, kaikkien aikojen pohjanoteerauksemme. Keppien yli ei kävelty, vaan ne olivat jääneet jäljestämättä jääneelle osuudelle. Koira oli niin poikki, ettei jaksanut leikkiä.
 
Jäljen opetus oli se, että olen aivan liikaa jäljestänyt koiran puolesta. Se on tottunut siihen, että ollessaan epävarma se voi vain kysyä minulta, missä jälki kulkee. En myöskään päästä sitä väärään suuntaan, vaan pysäytän ja käännän jäljelle. Olen mielestäni vaikeuttanut jälkiä pidentämällä ja vanhentamalla niitä sekä lisäämällä kulmia, keppejä sekä maastoesteitä ja erilaisia maastopohjia. Ne eivät kuitenkaan ole oikeasti vaikeita, vaan todellinen vaikeus on itsenäinen työskentely ja ongelmien ratkaisu oman kuonon varassa.
 
Esineruutu oli tarkoitus tehdä kokeenomaisesti: täysimittaiseen ruutuun kolme esinettä ja yhden nosto. Lähetin Floran takakulmasta ja se lähti hyvin risteilemään ruutuun, mutta palasi pyörimään etulinjan tuntumaan kun ei heti löytänyt esinettä. Lähetin uudestaan keskeltä ja sitten toisesta takakulmasta, sitten oli pakko vaihtaa strategiaa eli siirtyä eteenpäin ruudun puoliväliin ja lähettää siitä. Sitten löytyikin esine takakulmasta. Tässäkin Flora on siis tottunut hakemaan ja saamaan apua heti kun esine ei ensimmäisellä yrittämällä löydy.
 
Floralle tehtiin vielä lyhyt ja helppo jälki paikkaamaan ensimmäistä raskasta harjoitusta. Jäljelle pantiin ainoan kepin jälkeen loppupalkaksi kissanruokarasia, jonka Flora on tähän asti saanut jäljen jälkeen autossa. Tämä menikin hyvin ja saatiin riehakkaat loppuleikit.
 
Jatkotreeneihin saimme hyvät ohjeet. Esine-etsinnässä Floralle on tehtävä syviä ja kapeita ruutukaisteleita, joihin se oppii irtoamaan heti pitkälle loppuun asti ja löytämään aina esineen suunnasta, johon se lähetetään.
 
Jälkiharjoituksissa on lakattava avustamasta koiraa niin paljon. Koiralle on luotava tilanteita, jotka se ratkaisee itse ja saa pian vahvistuksen eli kepin hankalan paikan jälkeen. Lyhyitä ja motivoivia jälkiä sekä loppupalkka tarvitaan kasvattamaan jäljen imua. Jos koira ei tee töitä tai rällästää jäljellä, ei anneta liinaa eikä käskytetä, vaan odotetaan hiljaa, että se lähtee kunnolla jäljestämään. Minun pitää oppia lukemaan koiraa tarkasti. Koska se on jäljellä ja koska ei, koska se on jäljen sivussa saanut vainun jäljestä, koska se hakee vahvistusta oikeasta suunnasta.
 
Valtavan antoisa koulutusviikonloppu, välillä suorastaan hävetti, mutta toisaalta hyvä, että juuri osaavan kouluttajan silmien alla tulee eniten ongelmia, siinähän sitä opastusta ja neuvoja parhaiten saa!