Maanantaina kävin Floran kanssa BH-kokeen kaupunkiosuuden merkeissä kaupungilla. Käveltiin pieni kierros, ja jätin koiran hetkeksi yksin tolppaan kiinni odottelemaan. Hiukan tyypillistä Flora-kiljahtelua kuului, mutta reippaana istui koira odottelemassa. Harmi, ettei liikkeellä ollut juuri ketään, erityisesti olisi kaivattu rullaluistelijaa.
 
Kaupungilta mentiin kentälle. Oli tietysti pakko ottaa paikallaolo, jossa Flora oli vielä levottomampi kuin pelkäsin. Ulisi, jopa haukkui ja ryömi hiukan eteenpäin, vaikka kävin vain lyhyesti vähän matkan päässä ja palkkasin välillä. Poissa on tähän asti nähty rento ja varma paikkamakuu :(
 
Lauantaina kaiken muun on siis pakko onnistua, koska paikallaolo mitä todennäköisimmin ei onnistu. Siispä päädyin hinkkaamaan seuraamista enemmän kuin oli alunperin tarkoitus. Tehtiin muutama pitkä pätkä, ja aina kun Flora lopetti seuraamisen, huomautin liinalla aivan kevyesti, että käsky on edelleen voimassa. Sillä Flora aina ryhdistäytyy hyvään seuraamiseen. Ikään kuin se mieltäisi käskyn olevan voimassa vain pienen matkan? Kovin lyhytjännitteinenhän se on muutenkin kaikessa tekemisessään. Hyvät leikit tietysti leikittiin sekä väliin että loppuun.
 
Jos nyt jotain positiivista hakemalla haetaan niin perusasennot ovat viime aikoina parantuneet kun olen alkanut annostella niitä säästeliäästi ja käyttää niihin vain seuraa-käskyä. Aiemmin joka välissä sivu-käskyllä perusasentoon istuttaminen ja kuikuilemalla koiran asennon varmistelu ja tarkistelu on varmaankin paineistanut koiraa ja saanut sen haukkumaan sekä vetämään perusasentoja vinoon - ongelma on nyt korjaantunut. Iloitaan nyt tästä ainakin :)