Vekan agitunnilla vedettiin rataa, joka meni yllättävän hyvin. Pysyin kohtuullisen hyvin koiran edellä eikä ohjaus ollut jatkuvasti myöhässä, joten koirakin pysyi kartalla. Hauskaa oli kun onnistuttiin! Lopuksi vähän muuripalikkakontakteja, joita Veka ei A-esteellä hyppinyt yli yhtään, ja keppejä, joita ei vielä osata hakea vinosta kulmasta. Väliajoilla vähän perusasentoja, joiden osalta alkaa olla homma hienosti tassussa, sekä kaukokäskyt lähiversioina, joissa pylly pysyi täysin paikallaan.
 
Floran tottistreenitkin menivät hyvin. Nätisti kentälle ja sivulla odottelua kentänlaidalla ilman hepulointia. Ilmoittautuminen nätisti. Paikkamakuu kokeenomaisesti 30 askeleen matkalla, koko suoritusparin treenin ajan ilman yhtään välipalkkausta - ei muuta ongelmaa kuin lonkalle lötkähtäminen, ja se on nyt tässä vaiheessa aivan sama, kunhan pysyy maassa eikä ölise niin että kuuluu naapurikuntaan asti. Ohjelmassa seuraamista, jäävät, luoksetulo. Seuraaminen oli sinänsä hyvää, mutta käännöksissä koira putoaa pahasti kyydistä. Liikkeestä istuminen piti muistuttaa, sitten ok. Liikkeestä maahanmeno oli moitteeton, luoksetulossa hyvä alkuvauhti, mutta voimakas ja aikainen jarrutus sekä vähän epävarma eteen istuminen. Tähän siis sekä läpijuoksuja että eteen istumisen vahvistamista. Flora oli hyvässä vireessä ja aivan liekeissä taisteluleikistä. Tätä sain neuvoksi käyttää paljon enemmän hyväksi - hetsata enemmän, riehuttaa vähemmän, vaatia enemmän suoritusta ennen kuin koira saa rouskaista patukkaan kiinni. Mitä enemmän koira taisteluleikkiä hinkuu, sitä kauemman se jaksaa sitä odottaa ja sitä vireämmin tehdä sen eteen töitä. Ja Florahan kyllä hinkuu. Näin saadaan suoritukseen kestoa, jota nyt tarvitaan, koska sain Floralle paikan BH-kokeeseen 21. toukokuuta. Vielä on työtä, koska liikkeitä ei ole tarpeeksi koottu yhdeksi ilman palkkausta suoritettavaksi paketiksi. Kauheista käännöksistä ja muista kauneusvirheistä en tähän hätään stressaa.