BH-koe on hyväksytysti suoritettu! Aurinkokin paistoi ja kaikkea.
 
Pääsimme suorittamaan heti numerolla yksi. Kumpikin seuraamiskaavio oli sanalla sanoen puutteellinen. Flora lähti oikein hienosti, mutta alkoi sitten hyytyä. Mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän koira jätätti. Sitähän se ei koskaan treeneissä tee, vaan se on merkki paineistumisesta. En koe jännittäväni ja paineistavani koiraa sillä, vaan sen tekee koetilanteessa treeneistä jyrkästi poikkeavan suorituksen vaatiminen. En siis ole treenannut koiraa riittävästi ja oikein. Tyhmä minä. Ei se kyllä mikään yllätys ollutkaan.
 
Liikkeestä istumisen valmistelevassa osuudessa Flora ennakoi ja paineistuneena turvautui maahanmenoon, josta kutsuin sen vielä mukaan. Itse suorituksessa ei ollut huomauttamista.
 
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo menivät erittäin hyvin lukuun ottamatta tässäkin valmistelevan osuuden ennakointia.
 
Paikallaolo oli Floralle liian jännittävä. Sama paikka, samanlainen tilanne kuin onnettomana viime lauantaina. Flora tuli täysin ongelmitta paikalle, kävi maahan ja jäi siihen hiljaa. Se pysyi siinä suoritusparimme kytkettynä seuraamisen ajan, mutta kuulemma vapaana seuraamisen aikana se oli noussut ja lähtenyt hiippailemaan luokseni. Luulinkin kuulevani ketjupannan kilinää ja pientä vikinää liian läheltä, mutta en kuitenkaan kääntynyt katsomaan... kun sain luvan palata koiran luo, käännyin ja siinähän Flora makasi aivan selkäni takana. Mutta makasipa nätisti hiljaa siinä sitten!
 
Tuomarina toimi Mervi Savolainen, jonka arvostelua ei voi lepsuudesta syyttää. Kymmenestä koirasta kolme hylättiin. Säikähdin tuomarin aloittaessa sanoen ettei teitä kyllä voisi vielä pk-kokeisiin päästää! Mutta loppujen lopuksi hyväksytty.
 
Kaupunkiosuus oli aika läpihuutojuttu, Flora huomioi ja jätti sikseen niin ihmiset, autot, juoksijat, pyöräilijät, lastenvaunut ja koirat kuin paloautot ja lepattavat pressutkin. Tolpassa vähän ölähteli perääni.
 
Kaupunkiosuuden jälkeen palattiin kentälle. Muita odotellessa otin Floran kentälle leikkimään, nyt taisteltiin patukasta antaumuksella ilman käskyn käskyä. Hengailtiin muiden kanssa kilpailukirjoja odottamassa ja pois mentäessä riehuttiin vielä vähän.
 
Koiran yhteistyöhalussa, kontaktissa ja liikkeiden osaamisessa ei ollut mitään valittamista. Koesuoritus oli sille kuitenkin tällä treenaamisella vielä liikaa vaadittu. (Tosin onneksi ei koskaan enää tarvitse vetää seuraamiskaaviota kahteen kertaan.) Kokeen ja monen tunnin autossa kökkimisen jälkeen Flora jaksoi leikkiä ja revittää patukkaa sydämensä kyllyydestä. Uskon, että tällä voimalla suoritukseen saadaan se tarvittava kesto. On kannustava ajatus, että palikat pk-koesuoritukseen ovat olemassa, ne pitää vain koota oikein.