Metsälenkillä harmitti kahlata polvea myöten lumessa. Ensi viikolla on sentään vappu jo. Mutta lenkiltä tultaessa koirien lämpimät turkit tuoksuivat aurinkoiselta metsältä :)

Tiistaisin Floralla on palveluskoiraseuramme, Pirkanmaan käyttökoirayhdistyksen, ohjatut tottelevaisuustreenit. Treenien alkua odotellessa tein viereiseen metsään pienen yhden esineen ruutukaistaleen. Flora lähti vauhdilla, löysi esineen heti ja toi sen... melkein perille asti. Parilla uusintanostolla sain esineen käteeni. Viime vuonna ruutuja tehtiin vain niin, että esine vietiin joko koiran kanssa tai koiran nähden. Pohdittuani asiaa päädyin kuitenkin nyt heti alusta tekemään ruutuharjoitukset tallattuina kaistaleina, joille esine on viety valmiiksi ennen kuin koira tulee paikalle, jotta päästään eteenpäin eikä jumiteta näkövienneissä. Varsinainen ongelmammehan ei ole esineen löytäminen vaan sen tuominen, sekä se, että ellei esine löydy heti, koira alkaa rynniä ristiin rastiin ympäri metsää kuin villi sarvikuono. Rauhoitu ja keskity! Vaikka koiran itsenäinen työskentely onkin hyve, voisin ihan reilusti keskeyttää sen ja ohjata oikeaan suuntaan, jos näyttää menevän... metsään.
 
Tottistreeneissä teimme noudot ja eteenmenon. Sekä tasamaanouto, hyppynouto matalalla hypyllä että A-estenouto menivät kokonaisina liikkeinä lähes virheettömästi. Ainoa pieni puute oli väljä luovutus, jonka Flora tiivistää kun hiukan peruutan. Eteenmeno tehtiin niin, että treenikaveri vei lelun kentän päähän. Flora lähti kuin hauki rannasta, mutta ei bongannut lelua vaan joutui etsiskelemään sitä, joten eteenmeno uusittiin näyttämällä lelun paikka selvästi, ja tämä menikin nappiin. Tähän on hommattava joko jättikokoinen lelu tai nostettava lelu näkyviin esimerkiksi ämpärin päälle. Loppuun tehtiin vielä pieni paikkamakuu kun koira oli sopivasti taisteluleikkipalkkaamisessa suurimmat höyryt päästellyt, joten se jaksoi vähän aikaa maata hiljaa.
 
Ennen tottiksia kävin tallaamassa Floralle lyhyen parin sadan metrin jäljen, jonka ajoimme kotimatkalla. Nyt se oli tarpeeksi iäkäs, kaksi tuntia, joten kuono pysyi maassa. Flora jäljesti hyvin, tapansa mukaan välillä vähän matkan päässä itse jäljestä, mutta kuitenkin jäljen mukaisesti. Kepit nousivat ongelmitta; Flora juoksi ensimmäisen kepin yli, mutta kääntyi ja palasi hakemaan sen.