Pitkäperjantaina käytiin Floran kanssa TamSKin Tallilla. Flora hyppeli taas matalaa agihyppysarjaa lämmittelyksi ja pystyestettä 50-60-70-80 senttiä patukkanoutona. Sain hillittyä itseni enkä korottanut yli 80 sentin.

Tallilta tullessa kävimme ajamassa jäljen, jonka olin tallannut menomatkalla. Esineruutu jää nyt pienelle tauolle, jonka aikana puututaan tolkuttomaan esineiden syljeskelyyn. Pudottelu johtuu kiihtymyksestä, jonka esineruutu saa koirassa aikaan. Rauhallisessa mielentilassa kapulan pitämisen kautta harjoitellussa noudossahan ei ole ongelmaa. Nyt on siis otettava kotona rauhallista pitoharjoittelua myös ruutuesineillä.
 
Hiukan reilun tunnin ikäinen jälki kulki pari sataa metriä tuoreessa kangasmetsässä, taas ryteikköä ja rämpimistä. Tekisin mielelläni pidempiä jälkiä, mutta matkan varrella tehdyillä jäljillä on tyydyttävä pienempiin metsäpläntteihin. Siloista kuivaa kangasmetsää ei Pirkanmaalta juuri löydykään, yleensä ryteikköä on joko kohtuu paljon tai tosi paljon.
 
Janatyöskentely meni aivan nuudeliksi, ja jäljellä pysymisessä oli huomattavia vaikeuksia. Flora viipotti sinne tänne, suurimmaksi osaksi jäljen mukaisesti, mutta pari kertaa kunnolla jäljeltä sivuun, jolloin taas paineltiin ristiin rastiin pitkin metsää. Tälläkään jäljellä ei eksytty, ja kaikki kepit löytyivät. Mutta en ollut kokonaisuuteen tyytyväinen. Koira kyllä painaa duunia, ja se osaa. Kaikki menee hienosti silloin kun se vain malttaa keskittyä eikä hosu. Onneksi kohta on tulossa pk-leiri ja jälkikoulutus, toivottavasti saamme neuvoja häsäämisen poistamiseen.