Pääsiäissunnuntaina pidettiin palveluskoiraseuran jälkiryhmän yhteistreenit. Floran jälki oli tunnin ikäinen ja muutaman sata metriä pitkä. Alusta oli kuivaa kangasmetsää, jossa oli rahkasammalta ja suopursua kasvavia upottavan märkiä soistumia. Jäljelle mennessä vähän jännitti, mitkä tunnelmat koiralla olisi edellisen päivän heikosti menneen harjoituksen jälkeen. Flora oli kuitenkin henkeä täynnä kuin vispipuuro ja veti erinomaisen jäljen! Nappasi jäljen lyhyeltä janalta helposti. Eteni jäljen alkupään vähän levottomasti ja tasaantui taas loppua kohden. Ei häiriintynyt suopaikoista eikä perässä kävelevistä ja puhuvista jälkiryhmäläisistä. Pysyi jäljellä ja mutkasta ulos käveltyään etsi jäljen matalalla nenällä rauhallisen varmasti ilman mitään viuhtomista. Yhtään uusintalähetystä ei tarvittu vaan koira jatkoi aina matkaa itsenäisesti, myös kepeiltä. Nosti kaikki kepit.

Olin todella tyytyväinen koiran työskentelyyn! Toki jäljellä pysyminen ja keppien löytyminen on hyvä asia, mutta iloitsin etenkin siitä, että koira teki töitä itsenäisesti ja jäljesti keskittyneesti malttinsa säilyttäen. Tästä on hyvä jättää jälki tauolle ensi viikonlopun leiriin asti.
 
Esineruutukin otettiin, pari helppoa koiran kanssa lähelle vietyä esinettä painottaen ongelmallisia palautuksia, jotka nyt onnistuivatkin.