Tervetuloa kahden nahkacollien treeniblogiin.

Jälkikausi päästiin korkkaamaan viikonloppuna muutamalla metsään sohjon sekaan ujutetulla jäljenpätkällä ja esineruutukaistaleella. Mietin, muistaako Flora talven jälkeen enää jäljestämistä - no näinkin voisi sanoa. Flo nuuhkaisi jälkivaljaita ja alkoi stepata ja piipittää, heti kotiovelta lähti kuono maassa kiskomaan hinkuvinkusiksakkia jäljen alkua etsien. Lyhyet janat, koira lähti vinoon ja jäljen löydettyään kääntyi jyrkästi oikeaan suuntaan, vaikka olisi voinut jatkaa takajälkeä melkein suoraan. Ei ole koskaan lähtenyt takajäljelle, toki nyt varmasti lähtee kun menin möläyttämään näin. Todella hyvää työskentelyä jäljellä, ei minkäänlaista vouhotusta. Florasta on talven aikana kasvanut iso tyttö, jolla on järki päässä ja jälkivaljaiden rintahihna nykyään kireällä... Kepeillä ei ongelmia, Flora ilmaisee pysähtymällä, mutta pyynnöstä nostaa kepin maasta.

Ensimmäinen esineruutu meni huonosti, tein pitkän tauon jälkeen liian vaikea harjoituksen. Toinen ruutu oli helpompi ja meni moitteettomasti. Tai ehkä pieni moite minulle hitaudesta kun en tainnut ihan saada esinettä kiinni vaan se putosi maahan... esineiden perille asti tuomisessa on hiukan hiomista vielä.

Vekan kanssa kävimme epävirallisessa agilitykisassa. Saimme hylsyn. Ei edes harmittanut, koska fiilis oli hyvä ja meillä oli hauskaa kuten oli tarkoituskin, ja tällä kertaa pysyin kartalla enkä eksynyt radalla. Koirassa ei ole mitään vikaa, kaikki virheet olivat omia ohjausvirheitäni. Lähestyimme pussia sivusta, treeneissä on aina lähestytty suoraan - kas kummaa kun koira ei osannut hakea tunnelin suuta vaan juoksi esteen ympäri. Y-ristetyksessä piti kääntyä hypyltä putkeen, mutta en kääntynyt tarpeeksi putkea kohti, ja koira juoksi puomille. Putkesta sitten piti mennä puomille, mutta juoksimme sen eri puolille, liekö koira luullut huitomistani leijeröinniksi. Veka paikkaa virheitäni minkä kerkiää ja melkein lukee ajatuksia radalla, mutta ei sekään ihan ihmeisiin sentään pysty. Voisin myös lopettaa esteiden nimien kiljahtelun radalla kun ei koira niitä edes kuuntele.

Maastotreenejä en Vekalle toistaiseksi tee. Veka on loistava ohjattava, joka lukee ohjausta herkästi, tarkasti ja nopeasti eikä kikkaile omiaan koskaan - hyvä agikoira. Itsenäinen työskentely on sille kuitenkin vaikeaa. Jäljellä ja esineruudussa tilanne oli se, että koira pysähtyi jatkuvasti odottamaan lisää ohjeita, minä hermostuin, koira paineistui pullataikinaksi, ja koko homma meni vaan aivan reisille. Flora on aivan erityyppinen koira. Jos jälkiliina lipeää käsistä, Flora häviää horisonttiin ja jättää ohjaajan rämpimään yksinään perässä. Paineistuessaan se vain haukkuu ja pomppii, ja jatkaa töitä heti kun siihen annetaan mahdollisuus. Sitä taas olisi varmasti kohtuullisen tuskallista yrittää ohjata agissa.

Lauantai-iltaa vietin tietysti koiran kanssa treenaamassa, kotihallillamme TamSKin Tallilla. Harjoiteltiin taas Floran kanssa hyppytekniikkaa, parilla matalalla hypyllä, joiden jälkeen oli pystyeste. Esteen kolina alkoi jo 80 sentissä, metriin asti mentiin, mutta tarpeeksi varpaitaan kolisteltuaan Flora alkoi ei mitenkään yllättäen kiertää hyppyä, ja kun koko koira kävi jo valmiiksi ylikierroksilla ja minä karjahtelin sille esteen kiertämisestä niin eihän se kovin kaunista katseltavaa ollut. Itse paineistun siitä, että kesällä olisi toiveissa päästä jo kokeisiin, mutta hypyssä ei nyt tunnuta edistyvän yhtään. Mitä korkeampi hyppy, sen enemmän Flora kerää takajalkojaan. Ne pysyvät kuitenkin kropan takana eikä se vedä niitä alleen, mikä on sekin jo hyvä asia. Saavuttamattomana tavoitteena on Vekan tapa hypätä korkea hyppy ojentaen kauniisti takajalat kokonaan suoraan taakse - vaikkei sille ole koskaan tehty ainuttakaan hyppytekniikkaharjoitusta. Sen sijaan se on luonnostaan hyvä hyppääjä, joka metsässä vetää omaksi ilokseen vauhtirallia luonnonesteiden yli, ali ja ympäri. Florahan ei huvikseen juokse, takaa-ajoleikkiä voi kyllä leikkiä, mutta mieluiten polkua tai tietä pitkin. Tänään mennään taas Tallille ja tehdään helppo & kiva hypytys, ettei koiraa ala vatuttaa koko hyppyeste. Hypyn lisäksi tehtiin vähän kaikkea siinä sivussa, ja pääsin vihdoin hajulle oikeanlaisesta käännöksestä vasemmalle (kiitos PP).

Nyt taas jälkimetsää kohti, ja iltapäivällä treenihallille.