Pääsiäislauantaina olin kunnon koiraharrastaja: jätin vieraat kahvipöytään ja lähdin tallaamaan jälkeä. Kahvipulla oli kuitenkin minulle niin vaikea häiriö, että unohdin ottaa mukaan jälkikepit, minkä huomasin janalla lähtiessäni jäljelle. Poimin kuivan oksan, pätkin sen neljään osaan ja jemmasin kepit paitani alle tehohajustumaan, koska ensimmäinen keppi ehti hajustua vain viisi minuuttia.

Metsästä mentiin Vekan kanssa Tallille hyppelemään. Alkuun otettiin treenikaverin kanssa parin minuutin paikkamakuu, jonka ajaksi menin piiloon. Sen jälkeen tehtiin vähän mitä sattuu - juoksenneltiin esteitä, palloteltiin, seistiin juttelemassa treenikaverin kanssa, tehtiin perusasentoja uudella tavalla ja testattiin tokon avoimen luokan hyppykin, joka meni pienin avuin ihan hyvin. Eli toisin sanoen en ollut suunnitellut treenejä millään tavalla.

Flora sai ajettavakseen noin puolen kilometrin jäljen. Ei niiden keppien ilmaisussa ollut mitään vaikeuksia, kaikki neljä löytyivät. Mutta muuta hyvää sanottavaa tästä jäljestä ei oikein keksikään. Kaksi ja puoli tuntia auringonpaisteessa kuivalla mäntykankaalla haihtunut jälki oli junnukoiralle yksinkertaisesti liian vaikea. Koira risteili lähes koko matkan jäljelle ja jäljeltä pois. Ensimmäisen kepin jälkeen parani vähän, toisen ja kolmannen kepin väli, jossa oli kaksi suoraa kulmaa, meni suorastaan hyvin - eli normaalisti. Kolmannen kepin jälkeen vaikeus söi koiran motivaatiota niin että sitä piti normaalin pidättelyn sijasta patistaa jatkamaan. Jäljeltä poistuttaessa koko koira oli aivan vaisu, ei lainkaan oma itsensä, eikä yhtään kärttänyt leikkiä kuten yleensä jäljeltä lähdettäessä. Kotona se ei rauhoittunut vaan tuijotteli luimussa seinille.
 
Pienen lepotauon jälkeen kävin tekemässä paikkausjäljen, aivan tuoreen jäljenpätkän, joka päättyi parinkymmenen metrin päässä keppiin, josta tuli superpalkka. Flora lähti innokkaasti ja juoksi jäljen vauhdilla. Jäljen jälkeen se leikki riehakkaasti - onneksi meillä on kestävä jälkiliina, koska ohjaaja oli taas pönttö eikä ottanut edes lelua mukaan. Kotona koira köllähti tyytyväisenä torkuille.