torstai, 11. heinäkuu 2019

Heinäkuun paimennuskoe

Treeneissä meitä patisteltiin collieyhdistyksen paimennuskokeeseen, jossa oli näin sääntömuutoksen jälkeen tilaa kuten sääntöjen kiristyessä kokeissa yleensä on. Sinne siis mentiin, vaikka näin vähäisillä treeneillä ERIn eli kolmosluokan pääsylipun saaminen olisi varsin epätodennäköistä. Saatiin kuitenkin toinen 81 pisteellä toinen EH-tulos, ja koska keräämällä viisi sellaista pääsee kolmoseen ilman ERIäkin, iloitsimme tästä. Toki omaan tason nähden kelvollisesti suoritettu rata on aina ilon aihe pisteistä riippumatta. Tuomarina oli Eija Kansanaho-Palonen.

Alkuhäkissä pannoitin ensin kaksi lammasta Dingon odottaessa ulkopuolella. Häkistä otosta meni miinuspiste, varmaan vähän liikaa höökää. En muista. Vedin lampaat odottamaan, suljin portin ja lähdettiin matkaan pihan ja parkkiksen läpi. Pysäytys ennen kulkutielle menoa, tästä ei miinuksia, vaikka itse käskytin mitä sattuu ja Dingo katsoi itse parhaan suunnan siirtyä lauman eteen pysäyttämään. Kuljetuksessa tietä pitkin ei häröilyä. Pellolle menevällä portilla vähän häröilyä, Dingo luiskahteli tasapainosta ympäri. Tästä sillalle työntöön, joka meni aivan plörinäksi. En osannut ohjata kuljetuksesta poispäinajoon, Dingo luikahteli taas ympäri ja lauma puksutteli sillan ohi. Kuljetus häkin ympäri kujalle työntöön, joka onnistui paremmin vain kahden lampaan ohituksella. Ämpärien pujottelussa poispäinajolla Dingo juoksi taas ympäri ympäri ympäri ja ärähdin turhautuneena siihen, etten osaa ohjata tätä siirtymää ja koira turvautuu siihen, mitä se osaa, pyrkien sinänsä ihan järkevästi pitämään lampaat kasassa luonani. Kuljetus laidunnukseen, joka meni hyvin. Kuljetus loppuhäkitykseen ilman kummempia kupruja.

maanantai, 1. heinäkuu 2019

Dingon jälkikoe

Sunnuntaina ajeltiin tuttuihin maastoihin jälkikokeeseen (miksi en ollut rotumestiksissä? koska sain tietooni niiden olevan samana päivänä vasta kun olin ilmoittautunut oman seuraan kokeeseen, mikä johtui ihan siitä etten itse ottanut asiasta selvää, koska en ole enää niin rotujutuissa mukana enkä kuuluu koko yhdistykseenkään enää). Arvottiin ensimmäisenä lähtevä jälki ja päästiin loikahtamaan janalle heti kun auto oli parkissa. Tuomarina Kari Santikko. Janalla Dingo nuuski hyvin suuntautuneena metsään päin, mutta lähtö oli floppi. Koira longerteli jäljen yli, hortoili takajäljellä ja lähti siitä käännettynä lopuksi jäljestämään. Tästä fiaskosta 15 pistettä. Jäljellä lähdettiin etenemään rauhalliseen tahtiin mukavassa maastossa. Tuli kulma, tuli keppi ja toinen. Jossain kohtaa totesin, ettei olla enää jäljellä, ja tätä hukkaa selviteltiin hyvän aikaa, valitettavasti liian kauan. Palattiin takaisin, löydettiin jälki uudestaan ja kolmas ja neljäs keppi. Kutonen missattiin, vaikka seurattiin kyllä jälki loppuun asti. Palattiin vielä katselemaan, josko se löytyisi, mutta kun havaitsin, että ollaan jo reilusti yliajalla, tultiin pois ja luovutettiin löydetyt neljä keppiä.

Esineruutu oli tutussa paikassa ja sujui omilla kriteereilläni vallan mainiosti. Lähetin taas keskeltä etulinjaa. Dingo jolkotteli ruutuun, etsiskeli ja toi hienosti laukalla pienen kengän jostain aika keskeltä. Toisella lähetyksellä sama, hölkyttelyä ja pinkaisu esineen kanssa takaisin. Pari kertaa Dingo pysähtyi ruutuun, annoin lisäkäskyn ja osoitin johonkin satunnaiseen suuntaan. Tuomarin mielestä toki olisi pitänyt edetä määrätietoisemmin ja ottaa esineet varmemmin ja sitä rataa. Pisteitä 26. Tähän olin tosi tyytyväinen.

Maastossa joka käänteessä koiran suorituksessa oli epävarmuutta ja hyviin treeneihin nähden alisuoritusta. Kyllä Dingokin hämmentyy kisatilanteessa hermoilustani ja koheltamisestani, se ei vain näytä sitä ulospäin niin selvästi kun on lunkimpi reagoimaan noin muutenkin.

Tottikseen ei näin ollen tarvinnut mennä, mikä oli toki helpotus. Tehtävä suoritettu, koira koulutettu palveluskoirakokeeseen ja siihen myös osallistuttu. Enempää Dingon ei tarvitse minulle tätä lajia tehdä. Se on todistanut koulutettavuutensa ja työkykynsä. Hyvä Dingo, jälkikoira ja hyvä koira. Onnellisena ja ylpeänä saamme jättää jäljestämisen taakse.

perjantai, 14. kesäkuu 2019

Nurtsilla ja vähän sammalillakin

Täällä ollaan vielä, ja vähän treenailtukin jotain.

Dingo on käynyt pari kertaa paimentamassa. Kovasti ollut kuulolla malttia päässä ja poispäinajellut kivasti. Koeajatuksia ei tällä hetkellä ole, uusiin sääntöihin on ole tutustunut ja joka tapauksessa kakkosluokasta pitäisi saada ERI ennen kolmoseen pääsyä – syksyn kokeesta saimme vain EH. Katsotaan fiiliksen mukaan.

Dingo ja Flo ovat käyneet kentällä muutaman kerran. Dingo tottistelee tasamaalla kivasti. Esteitä ei oikein haluaisi tehdä enkä sitä niille varsinaisesti haluaisi laittaakaan kun nyt toisesta jalasta on mennyt useampi varvasjänne, vaikka ne eivät näytäkään koiraa mitenkään haittaavan. Mutta muutaman kerran vielä, ja se on sitten siinä.

Flora on tokoillut ja saattaa vielä kisata. Sehän täyttää ensi kuussa kymmenen ja väsyy kyllä kentällä vähän nopeammin, vaikka lähtönopeudet eivät ole pudonneet. Ruohikkotunnareissa on nyt onnistunut, muuten perusjuttua – osaa asiat, mutta ääntä lähtee. Hieman houkuttelisi yrittää lisää ykköstuloksia voittajasta, kun se yksi jo on. Mitään asiaa evl:ään ei tällä metelillä toki ole.

Maastoonkin asti raahauduttiin tällä viikolla. Kisamainen esineruutu oli kerrassaan hieno, kaksi esinettä nousi vaikeuksitta hyvällä työskentelyllä. Mukava ykkösen jälki sujui niinikään oikein mukavasti. Yhtä keppiä Dingo tarkensi ei ihan loppuun asti, kaiketi luuli toiseksi hämyksi tarkenneltuaan jotain tyhjää paikkaa jäljen alussa. Näin kepin ja poimin sen itse, siitäkin siis pisteet taskuun. Muut viisi nousivat hyvin. Tämä lämmitti, koska ilmoitin Dingon oman seuran jälkikokeeseen kesäkuun loppuun tavoitteena tehdä kelvolliset maastot loppukaneetiksi monen vuoden treenaamiselle: koira on kokeeseen koulutettu ja sinne myös viety, tuloksia ei ole luvattu.

maanantai, 29. lokakuu 2018

VOI1

Ja tapahtui niinä päivinä, että saatiin Floran kanssa tokon voittajaluokasta ykköstulos. Paikkamakuussa jotain vinkumista mutta ylös ja alas hyvin. Kaukoissa yksi väärä vaihto ja loppu-maa jäi kokonaan tekemättä, mutta koira ei oikeastaan tullut eteenpäin (liikkuu kyllä eteen mutta myös taakse...). Luoksetulo hyvä lukuun ottamatta vinoa loppuperusasentoa – tässäkin kokeessa Floran oli vaikea tulla perille asti sivulle ja loppuperusasento jäi vajaaksi kaikissa liikkeissä, joissa sellainen oli. L:ssä seiso ja istu oikein, seuraaminen vähän luirusi. Ohjatussa alku ja oikea puoli hyvin, mutta meteliä kapulalle mennessä. Seuraaminen oli pääsääntöisesti hyvää, joitakin irtoamisia ja mutkitteluja tapahtui. Ruudussa Flora vanhaan tapaan stoppasi etunauhan päälle, mutta osasi toisella käskyllä hakea taaemmas ja päästiin hyvin liike loppuun. Metskussa niinikään Flora huudahteli mennessään. Tunnari oli hieno! Flora nuuhki pari kertaa kapulat läpi ja toi oman. Ihanaa. Liikkeiden välissä ääntä lähti miltei tauotta, enkä voinut sille mitään. Koe oli kotihallissa ja tuomarina Harri Laisi, joka sakotti mekkaloinnista vähemmän kuin moni muu. Pisteitä kertyi 276,5 ja ykkössija kahden koiran luokassa. Onnistuminen maistui paremmalta kuin palkintosuklaa!

Koetta ennen treenailtiin laiskasti. Turussa pidettiin kesän tokoleirin treeniläksyjen tarkistus, johon Flora pääsi Dingon koipisaikun vuoksi tekemään ruutua, ohjattua ja tunnaria. Ruudussahan Flora pyrkii hakemaan itse etunauhan ja jää siihen. Nyt käytiin näyttämässä oikea paikka keskellä takana ja koiran piti etsiä se eri etäisyyksiltä sekä myös ruudun sisältä etunurkista (tämä tuntui toimivan fiksulle nopealle koiralle hyvin). Ohjatussa ongelmana on kapuloiden löytyminen, joten pantiin kapulat erittäin lähelle ja pommitettiin siitä molempia puolia, mistä matkaa voi pidentää pikkuhiljaa. Totta onkin, että olen pannut kapulat kisamatkalle siitä asti, kun ne on sinne ensimmäistä kertaa saatu. Tunnarista ei tullut hittojakaan, eipä ollutkaan hyvä idea ottaa se "ihan nopeasti tähän loppuun", kun ei ollut aikaa korjaussarjaan Floran pimahdettua niin ettei omaa löytynyt mitenkäänpäin...

Muuten on käyty treenailemassa läheisellä nurtsilla. Treeni on tuntunut vähän junnaavalta, samat liikkeet, samat heikkoudet ja vahvuudet. Ruutua näytöllä, luoksaria runsailla läpijuoksuilla, jättäviä sujuvasti, kaukoja heittopalkoin. Tunnarit saa puisto-oloissa hyvin jemmaan kasvillisuuden joukkoon, ja Flora onkin onnistunut tunnareissa viime aikoina oikein hyvin.

Dingo ei ole päässyt kuin pikkulenkeille, koskapa ensin siltä repesi kynsi, sitten ranneantura ja sitten koukistajajänne-lihaskompleksi. Edelliset paranivat nopsasti, jälkimmäistä parannellaan rauhassa.

Veka voi hyvin ja on sopeutunut mainiosti mukavaan eläke-elämään sohvatyynyillä.

Tästä on hyvä jäädä talvitauolle muiden, koiria sisältämättömien, harrastusten pariin. :)

maanantai, 3. syyskuu 2018

PAIM2

paim2-3.jpg

Collieiden paimennusmestaruudet kisattiin Somerolla 2.9. Tuomarina Eija Kansanaho-Palonen. Lähdin Dingon kanssa osallistumaan ajatellen, että ylempien luokkien radalla voi jo olla mitä vaan, mutta rata oli aivan mentävissä ja saimme siitä 79/100 EH PAIM2. Jes! Loistavaa Dingo. Ottoaitauksesta lähdössä pientä tungosta. Kuljetus tiellä ja portista pienellä säädöllä. Sortteerausta ei ole tehty ikinä, mutta saatiin lampaat suppiloon ja osa hyvin portista läpi. Sitten yksi kääntyi ympäri ja jäi tulpaksi lajittelijaan ja toinen kääntyi uhittelemaan Dingolle, joka ei matsia lampaan kanssa ota vaan väistää. Menin pienen patistelun jälkeen koiran tueksi ja tömistelin lampaat liikkeelle. Häkistä laidunnukseen, laidunnus ja lampaan kiinniotto. Kuljetuksella sillan yli, Dingo ja yksi lammas lurahtivat ohi, kun paahdoin eteenpäin taakse katsomatta. Lopussa pysäytysalue ennen porttia, jonne lampailla oli kova veto ja koiran piti päästää ne vasta, kun portti oli auki. Huh. Yritin kyllä pitää tulosajatukset poissa päästäni, mutta jännitti niin että ällötti, tippaakaan en kyllä kisaamisesta edelleenkään nauti missään lajissa ja aina kisapaikalla odotellessa aion lopettaa koko homman. Toki heti kun suoritus on ohi, alkaa kisakalenteri taas kiinnostaa. Tuomari käski luottaa koiraan! Aktiivisuudesta täydet pisteet.

Tottiskentälläkin on paarustettu. Jälkikoepaikka on plakkarissa syyskuun lopussa, sitten tavoite on saavutettu ja koira koulutettu palveluskoirakokeisiin, ja jäämme tuloksesta riippumatta lajista pois. Dingo on sydämeltään täysiverinen lammaskoira eikä palveluskoira, enkä myöskään halua riskeerata esteillä enää sen jalkaa, josta petti toinen varpaan koukistajajänne, vaikka ei se koiraa mitenkään näytäkään haittaavan. Syyskuu on siis omistettu tottiksen kasaamiselle, maaston osalta nyt ei oikeastaan toimenpiteitä enää tarvitakaan.

TamSKilla käytiin tavoitteellisen tokoryhmän näyttökokeessa ihan kylmiltään, mikä näkyi suorituksessa. Dingo oli ihana ja reipas, mutta ihan pihalla kisamaisessa tokokehässä, jollaista ei ole nähnyt puoleentoista vuoteen. Tokoryhmään ei siis olla talveksi pääsemässä, mutta tokosta tulee päälaji.

  • Veka

    JK3 TK2 BH
    Goldshimmer I Think Not
    EVP

  • Flora

    BH Lubin's Garden Flower
    TOKO VOI

  • Dingo

    PAIM2 BH Waggawagga
    Paimennus

  • Taija

    Liinan päässä