torstai, 7. marraskuu 2019

Pulkassa

Paimentamassa on käyty muutama kerta ja katseltu poispäinajoa, pysähdyksiä, kaaria. Paimennuskokeessakin käytiin colliemestiksissä. Radalla ei ollut mitään mahdottomia tehtäviä, mutta oli erikoisjuttuja, joita emme ole treenanneet, ja lampaat imeytyivät joka välissä puskia syömään. Dingon oli hyvin hankala saada niitä liikkeelle, koska kun sitä hyvin tiiviisti joutuu käskyttämään, sen huomio keskittyy lauman sijasta ohjaajaan. Yhteistoiminnalla päästiin kuitenkin rata loppuun asti, ja H-tuloksella voitettiin kahden koiran kakkosluokka.

Sen jälkeen on ollut vielä muutamat paimennustreenit, joissa on lähinnä humputeltu. Dingolla on siis ollut oikein hauskaa, paljon juoksemista ja simppeliä lampaiden keräilyä. En tiedä, kisataanko paimennuksessa enää – ylempien luokkien näperrys ei ole kivaa etenkään kun harvalla treenitahdilla ei juuri edetä, jolloin ollaan koko ajan liian vaikeiden tehtävien parissa, ja tiheämpään tahtiin en vaan jaksa ja pysty Somerolle asti ajamaan.

Floran kesä meni eläinlääkärien pöydillä. Sille tuli juoksun jälkeen napatyrä, nisäpatti ja emätintulehdus, joka uusiutui. Kohtutulehdusta ei ollut (kolmenkaan ultraamisen tuloksena), mutta kohdussa oli nestekystia, joten Flora päätettiin steriloida. Se täytyi tehdä avoleikkauksena, mistä koira toipui nopeasti ja helposti. Floralla olisi kyllä vielä kuntoa ja intoa tokoon, mutta sitä oli kevään treeneissä varsin vaikeaa saada tekemään enää oikein mitään hiljaa ja hermostumatta. Muistissa on myös viimeisin koe (vuoden takaa), josta kyllä tuli ykkönen, mutta olin voimaton huutamisen kanssa, joka ei tauonnut liikkeiden välillä ollenkaan, mihin tilanteeseen en kyllä enää halua, eikä varmasti halua Florakaan. Dingolta on mennyt niin monta varvasjännettä, että sitä en mihinkään tottelevaisuustreeniin haluaa enää laittaa, eikä se ole Dingon juttu muutenkaan. Se on silti näyttänyt, mihin pystyy.

Kymmenen vuoden koiraharrastuksen täyttämä elämänvaihe on siis tulossa päätöksen, hyvin haikein mielin, mutta nyt on sen aika. Olen saanut mielettömästi muistoja ja kokemuksia pohjamudissa rämpimisestä palkintopalleilla paistatteluun ympäri Suomea, mistä nöyrä kiitos kuuluu koirilleni. Olette rakkaat ja parhaat!

14682162_1135628246485088_48005889808244

torstai, 11. heinäkuu 2019

Heinäkuun paimennuskoe

Treeneissä meitä patisteltiin collieyhdistyksen paimennuskokeeseen, jossa oli näin sääntömuutoksen jälkeen tilaa kuten sääntöjen kiristyessä kokeissa yleensä on. Sinne siis mentiin, vaikka näin vähäisillä treeneillä ERIn eli kolmosluokan pääsylipun saaminen olisi varsin epätodennäköistä. Saatiin kuitenkin toinen 81 pisteellä toinen EH-tulos, ja koska keräämällä viisi sellaista pääsee kolmoseen ilman ERIäkin, iloitsimme tästä. Toki omaan tason nähden kelvollisesti suoritettu rata on aina ilon aihe pisteistä riippumatta. Tuomarina oli Eija Kansanaho-Palonen.

Alkuhäkissä pannoitin ensin kaksi lammasta Dingon odottaessa ulkopuolella. Häkistä otosta meni miinuspiste, varmaan vähän liikaa höökää. En muista. Vedin lampaat odottamaan, suljin portin ja lähdettiin matkaan pihan ja parkkiksen läpi. Pysäytys ennen kulkutielle menoa, tästä ei miinuksia, vaikka itse käskytin mitä sattuu ja Dingo katsoi itse parhaan suunnan siirtyä lauman eteen pysäyttämään. Kuljetuksessa tietä pitkin ei häröilyä. Pellolle menevällä portilla vähän häröilyä, Dingo luiskahteli tasapainosta ympäri. Tästä sillalle työntöön, joka meni aivan plörinäksi. En osannut ohjata kuljetuksesta poispäinajoon, Dingo luikahteli taas ympäri ja lauma puksutteli sillan ohi. Kuljetus häkin ympäri kujalle työntöön, joka onnistui paremmin vain kahden lampaan ohituksella. Ämpärien pujottelussa poispäinajolla Dingo juoksi taas ympäri ympäri ympäri ja ärähdin turhautuneena siihen, etten osaa ohjata tätä siirtymää ja koira turvautuu siihen, mitä se osaa, pyrkien sinänsä ihan järkevästi pitämään lampaat kasassa luonani. Kuljetus laidunnukseen, joka meni hyvin. Kuljetus loppuhäkitykseen ilman kummempia kupruja.

maanantai, 1. heinäkuu 2019

Dingon jälkikoe

Sunnuntaina ajeltiin tuttuihin maastoihin jälkikokeeseen (miksi en ollut rotumestiksissä? koska sain tietooni niiden olevan samana päivänä vasta kun olin ilmoittautunut oman seuraan kokeeseen, mikä johtui ihan siitä etten itse ottanut asiasta selvää, koska en ole enää niin rotujutuissa mukana enkä kuuluu koko yhdistykseenkään enää). Arvottiin ensimmäisenä lähtevä jälki ja päästiin loikahtamaan janalle heti kun auto oli parkissa. Tuomarina Kari Santikko. Janalla Dingo nuuski hyvin suuntautuneena metsään päin, mutta lähtö oli floppi. Koira longerteli jäljen yli, hortoili takajäljellä ja lähti siitä käännettynä lopuksi jäljestämään. Tästä fiaskosta 15 pistettä. Jäljellä lähdettiin etenemään rauhalliseen tahtiin mukavassa maastossa. Tuli kulma, tuli keppi ja toinen. Jossain kohtaa totesin, ettei olla enää jäljellä, ja tätä hukkaa selviteltiin hyvän aikaa, valitettavasti liian kauan. Palattiin takaisin, löydettiin jälki uudestaan ja kolmas ja neljäs keppi. Kutonen missattiin, vaikka seurattiin kyllä jälki loppuun asti. Palattiin vielä katselemaan, josko se löytyisi, mutta kun havaitsin, että ollaan jo reilusti yliajalla, tultiin pois ja luovutettiin löydetyt neljä keppiä.

Esineruutu oli tutussa paikassa ja sujui omilla kriteereilläni vallan mainiosti. Lähetin taas keskeltä etulinjaa. Dingo jolkotteli ruutuun, etsiskeli ja toi hienosti laukalla pienen kengän jostain aika keskeltä. Toisella lähetyksellä sama, hölkyttelyä ja pinkaisu esineen kanssa takaisin. Pari kertaa Dingo pysähtyi ruutuun, annoin lisäkäskyn ja osoitin johonkin satunnaiseen suuntaan. Tuomarin mielestä toki olisi pitänyt edetä määrätietoisemmin ja ottaa esineet varmemmin ja sitä rataa. Pisteitä 26. Tähän olin tosi tyytyväinen.

Maastossa joka käänteessä koiran suorituksessa oli epävarmuutta ja hyviin treeneihin nähden alisuoritusta. Kyllä Dingokin hämmentyy kisatilanteessa hermoilustani ja koheltamisestani, se ei vain näytä sitä ulospäin niin selvästi kun on lunkimpi reagoimaan noin muutenkin.

Tottikseen ei näin ollen tarvinnut mennä, mikä oli toki helpotus. Tehtävä suoritettu, koira koulutettu palveluskoirakokeeseen ja siihen myös osallistuttu. Enempää Dingon ei tarvitse minulle tätä lajia tehdä. Se on todistanut koulutettavuutensa ja työkykynsä. Hyvä Dingo, jälkikoira ja hyvä koira. Onnellisena ja ylpeänä saamme jättää jäljestämisen taakse.

perjantai, 14. kesäkuu 2019

Nurtsilla ja vähän sammalillakin

Täällä ollaan vielä, ja vähän treenailtukin jotain.

Dingo on käynyt pari kertaa paimentamassa. Kovasti ollut kuulolla malttia päässä ja poispäinajellut kivasti. Koeajatuksia ei tällä hetkellä ole, uusiin sääntöihin on ole tutustunut ja joka tapauksessa kakkosluokasta pitäisi saada ERI ennen kolmoseen pääsyä – syksyn kokeesta saimme vain EH. Katsotaan fiiliksen mukaan.

Dingo ja Flo ovat käyneet kentällä muutaman kerran. Dingo tottistelee tasamaalla kivasti. Esteitä ei oikein haluaisi tehdä enkä sitä niille varsinaisesti haluaisi laittaakaan kun nyt toisesta jalasta on mennyt useampi varvasjänne, vaikka ne eivät näytäkään koiraa mitenkään haittaavan. Mutta muutaman kerran vielä, ja se on sitten siinä.

Flora on tokoillut ja saattaa vielä kisata. Sehän täyttää ensi kuussa kymmenen ja väsyy kyllä kentällä vähän nopeammin, vaikka lähtönopeudet eivät ole pudonneet. Ruohikkotunnareissa on nyt onnistunut, muuten perusjuttua – osaa asiat, mutta ääntä lähtee. Hieman houkuttelisi yrittää lisää ykköstuloksia voittajasta, kun se yksi jo on. Mitään asiaa evl:ään ei tällä metelillä toki ole.

Maastoonkin asti raahauduttiin tällä viikolla. Kisamainen esineruutu oli kerrassaan hieno, kaksi esinettä nousi vaikeuksitta hyvällä työskentelyllä. Mukava ykkösen jälki sujui niinikään oikein mukavasti. Yhtä keppiä Dingo tarkensi ei ihan loppuun asti, kaiketi luuli toiseksi hämyksi tarkenneltuaan jotain tyhjää paikkaa jäljen alussa. Näin kepin ja poimin sen itse, siitäkin siis pisteet taskuun. Muut viisi nousivat hyvin. Tämä lämmitti, koska ilmoitin Dingon oman seuran jälkikokeeseen kesäkuun loppuun tavoitteena tehdä kelvolliset maastot loppukaneetiksi monen vuoden treenaamiselle: koira on kokeeseen koulutettu ja sinne myös viety, tuloksia ei ole luvattu.

maanantai, 29. lokakuu 2018

VOI1

Ja tapahtui niinä päivinä, että saatiin Floran kanssa tokon voittajaluokasta ykköstulos. Paikkamakuussa jotain vinkumista mutta ylös ja alas hyvin. Kaukoissa yksi väärä vaihto ja loppu-maa jäi kokonaan tekemättä, mutta koira ei oikeastaan tullut eteenpäin (liikkuu kyllä eteen mutta myös taakse...). Luoksetulo hyvä lukuun ottamatta vinoa loppuperusasentoa – tässäkin kokeessa Floran oli vaikea tulla perille asti sivulle ja loppuperusasento jäi vajaaksi kaikissa liikkeissä, joissa sellainen oli. L:ssä seiso ja istu oikein, seuraaminen vähän luirusi. Ohjatussa alku ja oikea puoli hyvin, mutta meteliä kapulalle mennessä. Seuraaminen oli pääsääntöisesti hyvää, joitakin irtoamisia ja mutkitteluja tapahtui. Ruudussa Flora vanhaan tapaan stoppasi etunauhan päälle, mutta osasi toisella käskyllä hakea taaemmas ja päästiin hyvin liike loppuun. Metskussa niinikään Flora huudahteli mennessään. Tunnari oli hieno! Flora nuuhki pari kertaa kapulat läpi ja toi oman. Ihanaa. Liikkeiden välissä ääntä lähti miltei tauotta, enkä voinut sille mitään. Koe oli kotihallissa ja tuomarina Harri Laisi, joka sakotti mekkaloinnista vähemmän kuin moni muu. Pisteitä kertyi 276,5 ja ykkössija kahden koiran luokassa. Onnistuminen maistui paremmalta kuin palkintosuklaa!

Koetta ennen treenailtiin laiskasti. Turussa pidettiin kesän tokoleirin treeniläksyjen tarkistus, johon Flora pääsi Dingon koipisaikun vuoksi tekemään ruutua, ohjattua ja tunnaria. Ruudussahan Flora pyrkii hakemaan itse etunauhan ja jää siihen. Nyt käytiin näyttämässä oikea paikka keskellä takana ja koiran piti etsiä se eri etäisyyksiltä sekä myös ruudun sisältä etunurkista (tämä tuntui toimivan fiksulle nopealle koiralle hyvin). Ohjatussa ongelmana on kapuloiden löytyminen, joten pantiin kapulat erittäin lähelle ja pommitettiin siitä molempia puolia, mistä matkaa voi pidentää pikkuhiljaa. Totta onkin, että olen pannut kapulat kisamatkalle siitä asti, kun ne on sinne ensimmäistä kertaa saatu. Tunnarista ei tullut hittojakaan, eipä ollutkaan hyvä idea ottaa se "ihan nopeasti tähän loppuun", kun ei ollut aikaa korjaussarjaan Floran pimahdettua niin ettei omaa löytynyt mitenkäänpäin...

Muuten on käyty treenailemassa läheisellä nurtsilla. Treeni on tuntunut vähän junnaavalta, samat liikkeet, samat heikkoudet ja vahvuudet. Ruutua näytöllä, luoksaria runsailla läpijuoksuilla, jättäviä sujuvasti, kaukoja heittopalkoin. Tunnarit saa puisto-oloissa hyvin jemmaan kasvillisuuden joukkoon, ja Flora onkin onnistunut tunnareissa viime aikoina oikein hyvin.

Dingo ei ole päässyt kuin pikkulenkeille, koskapa ensin siltä repesi kynsi, sitten ranneantura ja sitten koukistajajänne-lihaskompleksi. Edelliset paranivat nopsasti, jälkimmäistä parannellaan rauhassa.

Veka voi hyvin ja on sopeutunut mainiosti mukavaan eläke-elämään sohvatyynyillä.

Tästä on hyvä jäädä talvitauolle muiden, koiria sisältämättömien, harrastusten pariin. :)

  • Veka

    JK3 TK2 BH
    Goldshimmer I Think Not

  • Flora

    BH Lubin's Garden Flower

  • Dingo

    PAIM2 BH Waggawagga

  • Taija

    Liinan päässä